Halu ymmärtää edesmenneen äidin elämää ja käytöstä sai Sirpa Kähkösen kirjoittamaan hieman erilaisen historiallisen romaanin.

36 uurnaa vie suvun historian, äidin päiväkirjojen, itsetutkiskelun ja fantasian keinoin takaumien ja tajunnanvirtojen matkalle kohti vaikean äitisuhteen tilinpäätöstä.

Vaikka kirja on yhden yön romaani, se on myös sukukronikka. Äitisuhdetta ja ylisukupolvista tapajatkumoa käydään läpi sukuhistorialla ja äidin nuoruudentraumalla selittäen, ja tilinpäätöksessä avittaa lempeästi Tuonen Tytti, Kalevalasta tuttu Tuonelan mustan joen kuolleita kuljettava lautturi.

Kirjan kieli on kaunista ja maagista, ja kirjan nimen merkitys ruokkii fantasiamaista tarinaa. 36 uurnaa viittaa sekä yllättävään faktaan siitä että vanhaan sukuhautaan mahtuu niin monta uurnaa, kuin tarinan runkoon jossa haudan lepoon kerätään pikkuhiljaa 36 muistoesinettä tai merkittävä asiaa.

Romaani kaikkine oivalluksineen sai miettimään oman suvun painolasteja, sanomattomia asioita ja jäljelle jääneitä tunnelukkoja.

Aloin kaipaamaan äitiä. Halusin heti aloittaa Kuopio-sarjan alusta. Tätä tarkkuutta on vaikea ylittää, itkettää, naurattaa, tunnekirjo tulee iholle kaikki.