Silvia Hosseinin toisessa esseekokoelmassa kuljetaan kohti väistämätöntä - muutaman mutkan kautta. Esseissä retkeillään maailmalle ja minuuteen, luetaan kirjallisuutta ja historiaa ja etsitään merkityksiä totuttujen totuuksien takaa. Matka taittuu välillä teheranilaisessa taksissa, välillä linnuntietä.

Kokoelmassa tarkastellaan ruumiillisuutta, feminismiä ja maskuliinisuutta, rahaa ja valtaa, kauneutta ja menetystä. Esseissä koetaan nautintoa ja kuplivaa iloa, mutta myös kipua ja kuristavaa surua. Ennen kaikkea teos kysyy, miten kuolemaan pitäisi suhtautua. Voiko sen kanssa tulla toimeen?