Suomalaisessa työmarkkinahistoriassa on draaman aineksia. Siinä leimuavat suuret tunteet ja vahvat intohimot. Syystäkin, sillä kyse on kaikkien suomalaisten elämään vaikuttavista tärkeistä asioista: palkoista, työajan pituudesta, veroista, lomista, eläkkeistä, työttömyysturvasta ja sosiaalietuuksista. Työmarkkinoilla vaikutetaan maan talouskehitykseen ja poliittiseen järjestelmään, jopa kansainväliseen asemaan.

Tammikuussa 1940 Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) julkistivat väliaikaiseksi tarkoitetun järkikihlauksensa, joka kesti seuraavat kahdeksankymmentä vuotta. Liitosta kehittyi sotienjälkeisellä ajalla kolmikantainen korporatistinen järjestelmä tulopoliittisine kokonaisratkaisuineen. Työmarkkinajärjestöt käyttivät vastedes osaa vallasta, jonka parlamentaarisessa demokratiassa piti kuulua eduskunnalle tai valtioneuvostolle.

Työnantajat eivät koskaan olleet tyytyväisiä loputtomiin kihlajaisiin, mutta silti kolmikanta kesti ja tupoja tehtiin vuosikymmenestä toiseen. Miksi? Miten systeemi on syntynyt, kehittynyt ja sinnitellyt hengissä? Mitä sille on tapahtumassa 2020-luvun kynnyksellä?

Loputtomat kihlajaiset on historiantutkijoiden kompakti kokonaisnäkemys suomalaisista työmarkkinasuhteista sotienjälkeisellä ajalla, tammikuun kihlauksesta tupojen väitettyyn kuolemaan. Kirjan fokuksessa ovat erityisesti työnantajat.