Stephen Kingin vuonna 1987 ilmestynyt Piina kertoo kuuluisasta kirjailijasta Paul Sheldonista, joka selviää auto-onnettomuudesta ja herää painajaismaiseen todellisuuteen.

Paul Sheldon on tullut kuuluisaksi bestseller-sarjansa ansiosta. Kirjasarja on imelää romantiikkaa, joka sijoittuu viktoriaaniseen aikakauteen. Paul on suunnattoman iloinen päättäessään liian pitkään jatkuneen sarjan, jonka työstäminen oli piinannut häntä kauan (pun intended). Hän on juuri saanut valmiiksi uuden romaanin nimeltä Fast Cars, kun Paulin elämä muuttuu, kun hänen autonsa suistuu jäiseltä tieltä. Hän herää erämaan saartamassa mökissä Coloradon osavaltiossa. Auto-onnettomuudesta hänet on pelastanut mökkiin hänen faninsa Annie Wilkes, joka rakastaa Paulin juuri päättämää bestseller-sarjaa. Annie on hoitanut Paulia lääkkeillä. Paulin jalat eivät toimi, ja hän on täysin avuton ilman Annieta. Ja kun lumikinokset alkavat kasaantua, Paul tajuaa, että Annie on jossain määrin epävakaa ja äkkipikainen persoona. Tilanne alkaa eskaloitua, kun Annie lukee Paulin uuden käsikirjoituksen ja vihaa sitä. Kaiken lisäksi Annie ei ole vielä lukenut Paulin Misery-sarjan viimeistä osaa, jossa päähenkilö kuolee. Annie haluaa, että Paul kirjoittaa Misery-sarjalle jatko-osan, jossa päähenkilö herää kuolleista. Muuten Paulin päivät olisivat luetut. Ja niin hän alkaa kirjoittaa henkensä edestä.

Jos jossain kirjassa on kiinnostava alkuasetelma, niin tässä. Piina on päähenkilön puolesta hikoilemisen ja jännittämisen täydellinen tiivistymä. Piinassa on jotain sellaista voimaa, joka vetää sisäänsä eikä päästä pois kuin vasta lopussa. Piina on kieleltään erittäin sujuvaa ja ahmaistavaa. Lisäksi Annie Wilkes on hemmetin loistava henkilö! Annie Wilkes on yksi moniulotteisimmista ja kiinnostavimmista henkilöistä, johon olen törmännyt.