Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie on terveellinen muistutus ajasta, jolloin ihmisen oli normaalia olla hirviö toiselle ihmiselle ihon värin perusteella.

Kahden orjan monivaiheinen pako sietämättömistä oloista puuvillaplantaasilta metsästäjä perässään avaa pakenijoiden silmiä taas uudenlaisille sortotoimille, eikä turvallista paikkaa tahdo löytyä.

Lukiessa kylmäsi, kuinka kohtaloonsa alistuneet värilliset pitivät orjuuttamistaan normaalina, ja riemastutti kun kapinahenki alkoi kyteä, ja jopa jotkut valkoihoisista herätä brutaalisuudesta.

Lisäksi hirvitti esimerkiksi se, kuinka orjan ihmisarvo tunnustettiin vasta varastettuna ruumiina lääketieteen leikkuupöydällä, opetus- ja tutkimustarkoituksessa.

Aiheen inhottavuudesta huolimatta romaani oli kokonaisuudessaan upea, monenlaisia tunteita herättelevä, tunnelmiinsa imaiseva lukukokemus.