Runokokoelma kuvaa pojan suhdetta jalkapalloon, vanhempiin, maailmaan ja elämän kiertokulkuun. Runot valavat uskoa siihen, että aineella on useita anteliaita olomuotoja. Niissä on isänrakkautta, lapsenomaista riemua ja inhimillistä tahmaa, suuriin kysymyksiin vastaamista.

Miksi ihminen nauttii pelistä? Onko se kuten isä sanoo: koska pelillä, toisin kuin elämällä, on selvät säännöt ja yksiselitteinen päämäärä? Sen poika tietää varmasti, että futiksen aikana maailma menee raiteilleen, ruoho tuoksuu hurjasti ja maapallo hullaantuu omasta pyörimisliikkeestään.

Kokoelman päätösosiossa pallokenttä hiljenee, kun taivaalta sataa lunta.