Lyhyt maallinen loistomme on pojan kirje äidille. Kirjeen kirjoittaja on parikymppinen Pikkukoira, ja hän kertoo äidin perheestä, Vietnamista, poissaolevasta isästä, sodan jättämistä jäljistä ja perheen taistelusta uuden elämän rakentamiseksi Yhdysvalloissa.

Yksinhuoltajaäidin ja pojan suhde on vaikea mutta täynnä rakkautta. Kirjeessään lukutaidottomalle äidilleen poika uskaltaa paljastaa elämästään puolia, joista äiti ei tiedä mitään: hän kertoo rakkaudestaan kaltoinkohdeltuun Trevoriin, seksistä, huumeista, halustaan löytää kauneutta. Kertojan henkilökohtaisten kokemusten lävitse romaani laajenee käsittelemään amerikkalaisen nykytodellisuuden kipukohtia: maskuliinisuuden kriisiä, huumeongelmaa, väkivaltaa ja rasismia, rotua ja luokkaeroja.