Laittomat teloitukset, vankien mielivaltainen kohtelu, nälkäkuolemat ja saastaiset olot tekivät sotavankileirit kesällä 1918 maanpäällisiksi helveteiksi. Hennalassa kärsi pahimmillaan yli 10 000 punavankia.

Hennalan helvetti pureutuu Lahden Hennalan vankileirin kasvatusosaston toimintaan. Lahden sotavankila oli Suomen kolmanneksi suurin, ja se tunnetaan erityisesti Fellmannin pellosta ja naismurhista.

Sotavankilaitoksen kasvatusosasto pyrki tarjoamaan henkistä huoltoa ja virkistystoimintaa nälän, lian, ahtauden ja tautien vaivaamille punavangeille. Monet kasvatusosaston työmenetelmistä olivat nykynäkökulmasta varsin moderneja, kuten vankien kanssa käydyt ryhmä- ja yksityiskeskustelut, musiikin käyttö terapiamuotona, yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen lehtikirjoitusten avulla sekä kasvatustyöntekijöiden jalkautuminen vankien kotipaikkakunnille rauhoittelemaan tulehtunutta ilmapiiriä. Vilpitön yritys kohentaa vankien oloja epäonnistui kuitenkin pahasti, kun rankaisumieliala etenkin korkeammassa johdossa oli liian kova.