Puhtaan järjen kritiikki on saksalaisen filosofin Immanuel Kantin (1724-1804) tunnetuin ja vaikutusvaltaisin kirja ja yksi länsimaisen filosofian kuuluisimmista teoksista. Kant halusi rakentaa siltaa rationalismin ja empirismin välille ja vastusti jyrkkää kokemusajattelua. Teos pyrkii vastaamaan perustaviin tietoteoreettisiin kysymyksiin "mitä tiedämme" ja "kuinka tiedämme sen".

Puhtaan järjen kritiikki koostuu johdannosta ja kahdesta kirjasta. Johdannossa Kant käsittelee "puhtaan" ja empiirisen eli kokemusperäisen tiedon eroja, analyyttisiä ja synteettisiä arvostelmia, apriorisen tiedon mahdollisuuksia sekä "puhtaan järjen" ongelmaa yleensä. Ensimmäinen kirja käsittelee Kantin transsendentaalisen idealismin perusosasia ja toinen sen menetelmiä.