MIES JA NAINEN (1912) on merkittävä osa mestarikirjailijan yritystä ajatella sukupuolikysymys toisin ja vaikuttaa sen uudistamiseen. Kaunokirjallisesti se on mielenkiintoinen koonnos viidestä novellista ja kahdesta draamatekstistä. Kirja syventyy moderniin kokemukseen murtuvista sovinnaistavoista ja ajatuskaavoista urbaanissa kulttuurissa. Se on tekijänsä eloisinta ja irrottelevinta suoraa sanaa edelleen polttavista seksuaalisuuden ja tasa-arvon ongelmista.