Marja Leena Viitanan kolmas runokokoelma Läikytän vähän teetä leikittelee unen ja valveen vuoropuhelulla. Unen heijastukset ja valveen harhamaailma heittävät valokiiloja myös lukijan mielen maailmaan. Miksi aina unessa - kysymys on ihmisille yhteinen, sillä unien teemat toistuvat erilaisin variaatioin koko ihmiskunnassa.

Kokoelman runot kiertelevät elämän näkymättömien pohjavirtojen imussa. Ne pulpahtavat noista pohjavirroista pintaan välillä pieninä aforistisina saarekkeina, välillä ihmisten elämän kivun ja haavoittumisen pysähdyspaikkoina. Runot katselevat ohi virtaavia maisemia ja asettuvat lopulta hiljaisuuden tilaan, jossa kuuluvat ainoastaan sydämen lyönnit.