Vuosi on 1980 ja kaupunki Gwangju Etelä-Koreassa. Kaupungin opiskelijat ovat protestoineet hallintoa vastaan, ja armeija on tappanut heistä satoja. Yksi surmatuista on poika nimeltä Dong-ho.

Episodimainen romaani ulottuu vuodesta 1980 nykypäivään. Uhrien ja heitä surevien joukossa on Dong-hon ystävä, sensuurin kahlitsema kustannustoimittaja, muistojen riivaama vanki ja tehdastyöläinen sekä Dong-hon surun syömä äiti. Kollektiivisesta sydänsurusta, kärsimyksen kaiusta ja toiveikkaista teoista syntyy tarina kaltoin kohdelluista ihmisistä, jotka hakevat lupaa puhua.

Syvästi vetoava Ihmisen teot on kuin pienistä pisteistä muodostuva taideteos tositapahtumasta, jonka jälkivaikutus tuntuu yhä. Se on mestarillinen kirja, jossa kuulaan kaunis tyyli yhdistyy brutaaliin aiheeseen. Romaani kuvaa sorron rajua todellisuutta mutta myös ihmisyydeen sitä puolta, joka on riemullista ja ihmeellistä runoutta.