Teoksen keskeisimpinä asioina kirjailija pitää uskonnollista pluralismia eli kaikkien uskontojen hyväksymistä mahdollisina teinä henkiseen valaistumiseen tai ”pelastukseen” sekä meditaation perinnettä, johon sisältyy monenlaisia psykologisesti vaikuttavia, terapeuttisia elementtejä, jotka lisäävät meditoijan yleistä hyvinvointia ja voivat auttaa monenlaisissa ongelmissa.

Meditaatiotekniikoita on kymmeniä, jopa satoja, eikä ole mitään syytä rajoittua mindfulnessiin. Henkisiin perinteisiin liittyvät ja uskonnollisia piirteitä omaavat meditaatiot voivat olla jopa terapeuttisempia kuin uskonnottomat. Esimerkiksi sosiaalialalla vältetään hengellisyydestä puhumista, jolloin rukouksen ja meditaation kaltaiset hyödyllisetkin henkiset tekniikat jäävät epäilyttävälle, harmaalle alueelle, valistuneen keskustelun ulkopuolelle. Korkeampaan voimaan turvautuminen on kuitenkin monin tavoin lohdullista. Uskon ja toivon elementit toimivat suggestiivisesti, ja uskonnot voidaankin tässä valossa nähdä paljon viisaampana perinteenä kuin vanhentuneiden lakien ja dogmien valtajärjestelminä.

Teoksessa kuvataan esimerkinomaisesti sekä tuhansia vuosia vanhoja että uudempia meditaatiomenetelmiä, joita on hyvällä menestyksellä sovellettu mm. masennuksen hoitoon ja positiivisten elämänmuutosten toteuttamiseen.

Kirjoittaja on tamperelainen filosofian maisteri, taidekriitikko ja freelancer-toimittaja, diakoni ja sosionomi (AMK).