Uusi Emma Sköld -dekkari alkaa näennäisen seesteisesti, mutta kun Bromman asuntomurrot raaistuvat murhiksi, kierrokset alkavat kiristyä Emman ja tutkinnan ympärillä. Taattu sivunkääntäjä! -Laura, Hki

Verivelka aloitti uuden kotimaisen dekkarisarjan, jossa Porin komisarioiden omat menneisyyden kipupisteet kietoutuvat tuoreisiin rikoksiin. Hyvityksen rikos on edeltäjäänsäkin hyytävämpi ja sen teema resonoi myös ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. -Laura, Hki

Salome Virta joutuu keskelle suurta taideväärennösjuttua tässä ajassa, historiassa seurataan kahden taiteilijaystävyksen kirjeenvaihtoa. Kaksi eri aikatasolla kulkevaa tarinaa rytmittyvät toisiinsa sulavasti ja tarina toimii niin dekkarina kuin historiallisena romaanina. Tälle taidedekkarisarjalle toivoisi vielä monenmonta jatko-osaa. -Leena, Hki

Olen löytänyt uuden dekkarisuosikin jossa ei mässäillä tappamisella! -Riitta, Hki

Three Pinesissä tapahtuu jälleen murha, jota komisario Gamache alaisineen palaa selvittämään. Kirjan herkulliset henkilöhahmot ja upea miljöö toimivat täydellisenä näyttämönä tälle rikostarinalle, joka on paljon moniuloitteisempi kuin aluksi vaikuttaakaan. Ihanan perinteinen, harmaisiin aivosoluihin luottava dekkari. -Leena, Hki

Rudbergin Marianne Jidhoff -sarja on ihana, jos liika verenvuodatus dekkareissa häiritsee. Tukholman tunnelmaa ja aidontuntuisia henkilöhahmoja. -Riitta, Hki

Kadonnut aviomies. Pikkukaupungin rannalla istuva, muistinsa menettänyt mies. 20 vuotta aikaisemmin kadonnut tyttö ja tähän pakkomielteisesti suhtautunut poika. Taitavasti rakennettu psykologinen trilleri, joka pitää otteessaan. Jewellillä on taito tehdä henkilöistään muutakin kuin mustavalkoisesti pahoja tai hyviä, harmaan eri sävyt tuovat hahmoihin uskottavuutta. -Leena, Hki

Teinityttö löytyy kuolleena perheensä uima-altaasta. Murhasta epäillään niin poikaystävää kuin naapurin kehitysvammaista nuorukaistakin, mutta lopulta selviää, että tarinassa on jotain paljon, paljon synkempää. Mutkattoman suoraviivainen romaani, johon Higgins Clarkin tapaan on sekoitettu myös aimo annos romantiikkaa. -Leena, Hki

Ahdistava, vauhtia hiljaa keräävä trilleri, jossa mikään ei ole siltä, miltä aluksi näyttää. -Outi, Hki

Eräänä päivänä 15-vuotias Ellie lähtee kirjastoon, eikä hänestä sen jälkeen kuulu enää koskaan mitään. 10 vuotta katoamisen jälkeen Ellien äiti alkaa vihdoin saada taas elämästä kiinni. Hän tapaa miehen, johon rakastuu. Miehen, jonka tytär muistuttaa hämmästyttävän paljon Ellietä. Taitavasti rakennettu psykologinen trilleri, jonka monet henkilöhahmot ovat – genrelle poikkeuksellisesti – ovat miellyttäviä tyyppejä. -Leena, Hki

Hyvä uusi osa Sebastian Bergman -sarjaan. Nopealukuinen, koska käsistään ei voi päästää ennen kuin loppuratkaisu on selvillä. -Riitta, Hki

Tiedättekö sen, kun joku kirja pitää otteessaan niin, että myöhästyt junasta, kun et malta lopettaa lukemista? Ja luet koko matkan asemalle ja asemalta töihin? Vahvoja, fiksuja naisia ja heidän seuranaan riittävästi tolkullisia miehiä pitämään mielenkiintoa yllä. Taidetta, historiaa, San Francisco, viittauksia Suomeen, juuri sopiva määrä yliluonnollista ja mystiikkaa kaltaiselleni fantasiafriikille. Ja ihanasti italiaa ripoteltuna sivuille niin, että oli pakko lukea lauseita välillä ääneen. <3 Langanpätkiä jäi sen verran avoimeksi, että jatkoa on pakko tulla! - Leena, Hki

Ensimmäinen kuvitteelliseen saarivaltioon sijoittuva rikosromaani, jonka kannessa jo luvataan, että se on sekoitus brittidekkaria ja skandikrimiä. Tämä lupaus tulee lunastetuksi. Melko perinteinen poliisiasetelma, mutta erään sivuhenkilön nousu tärkeäksi tekijäksi tuo uutta twistiä juoneen. Lisäksi kirja on kuin päättymätön matkailumainos, harmillista, ettei Doggerlandia oikeasti ole olemassa. -Leena, Hki

Yksityiskoulun pihalta, keinusta istumasta, löytyy nuoren tytön ruumis. Tapaus jää selvittämättä, mutta tarinan edetessä saamme kuitenkin tietää, mitä on tapahtunut aikaisemmin ja mitä tapahtui tuon hetken jälkeen. Kirjan henkilöiden synkät salaisuudet pitävät lukijaa otteessaan ja vaikka yhdestäkään henkilöstä ei oikein voi pitää, on kuitenkin ihan pakko saada tietää, mitä heille tapahtuu. -Leena, Hki

Gabriel Berenson on ammuttu. Aseessa on vain hänen vaimonsa sormenjäljet, vaimon, joka ei poliisien saavuttua tai koskaan sen jälkeen ole lausunut sanaakaan. Alicia suljetaan laitokseen, ja useita vuosia tapahtuneen jälkeen eräs psykoterapeutti on vakuuttunut kyvystään saada hänet avautumaan. Tästä alkaa tarina, jossa mikään tai kukaan ei ole sitä, miltä alussa vaikuttaa. Mukaansatempaava ja melkein putkeen luettava teos, jonka henkilöt ovat ristiriitaisia ja tunteita herättäviä. Nainen junassa ja Kiltti tyttö -kirjojen hengenheimolainen, mutta paremmin hiottu ja yllätyksellisempi. -Leena, Hki

Janne Norrman on jälleen appiukkonsa hommissa ja hoitelee päiviltä niin terroristit kuin rikollisetkin. Entisen ammattisotilaan kirjoittamassa sarjassa ei turhaa aikailla tai jahkailla, suoraviivainen toiminta pitää otteessaan ja tarina juoksee jouhevasti. Ongelmia kohdatessaan päähenkilö pitää hermonsa kylmänä ja selviää joka tilanteesta, eihän tästä voi olla tykkäämättä! -Leena, Hki

Kirjailijakaksikon toinen historiallinen taidedekkari. Tällä kertaa metsästetään sarjamurhaajaa, joka iskee uhriensa rintaan sakset ja jäljennöksen Elwellin maalauksesta. Salome Virta selvittää tapausta ja joutuu itsekin jälleen kerran hengenvaaraan. Sujuvasti kahdessa aikatasossa toimiva, mukaansatempaava ja joutuisasti luettava. Mainio dekkari taiteen ystäville. -Leena, Hki

Vaihteeksi poliisi jolla ei ole masennusta eikä alkoholiongelmaa!
Uskottavaa ja huumorinsävyttämää kerrontaa sekä tarpeeksi jännitystä!
-Riitta, HKI

<p>Dekkari, jossa rikos on melko pienessä osassa ja syyllinenkin heti selvillä, mutta jossa jännite luodaan menneisyyden tapahtumista. Vierailut 1990-luvun alkuun rytmittävät romaania hyvin ja karun lapsuuden kuvaus on erinomaista. -Outi, Hki </p>

<p>Ryyppybileissä puukotetaan mies. Tutkinnanjohtaja tajuaa tuntevansa pääepäillyn jo aikojen takaa. Näistä lähtökohdista alkaa kahdessa ajassa kulkeva tarina, joka avautuu kaikessa kaameudessaan lukijalle pikku hiljaa. Äärimmäisen hyvin kirjoitettu, kieli soljuu ja kuljettaa eteenpäin nykimättä, eikä reilu 400 sivua tunnu juuri miltään. Kirjan tapahtumat ovat julmia, raakoja ja osin mustaakin synkempiä, mutta ei tätä tosiaan voinut käsistään laskea. -Leena, Hki</p>

Kit ja Laura matkustavat auringonpimennyesten perässä ympäri maailmaa. Kerran he osuvat pimennyksen jälkeen rikoksen silminnäköijöiksi, ja tämä tapahtuma muuttaa heidän elämässään kaiken. Tarina on äärimmäisen hiottu ja kuljettaa lukijansa totaalisen harhaan, ennen kuin palaset yksi kerrallaan loksahtavat paikalleen ja paljastuu, mitä todella on tapahtunut. Vangitseva, yöunet jäivät lyhyiksi taas kerran, kun lukemista ei vain voinut lopettaa. -Leena, Hki