Rauhoittumista, syventymistä ja pakoa todellisuudesta

16.04.19
Comments

Rauhoittumista, syventymistä ja pakoa todellisuudesta

Rauhoittumista, syventymistä ja pakoa todellisuudesta

Pääsiäisen seutu on otollista aikaa hiljentyä, ja sen voi tietenkin mainiosti tehdä myös kirjallisuuden avulla. Esimerkiksi Pirkko Saision ja Joel Haahtelan uutuudet sopivat rauhoittumiseen hyvin.

Joel Haahtelan Adèlen kysymys -pienoisromaani on kuin kirjoitettu pääsiäispyhinä luettavaksi. Siinä on luostari, irrallisuus, pieniä ja suuria ihmeitä, pohdintaa elämän valinnoista. Teos on kirkas, puhdas ja kuulas. Simppeli, mutta syvä. Siis ilmettyä haahtelaa, jonka lukemisesta tulee itsellekin raikas olo.


Saision hiottu teksti

Pirkko Saision Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä kertoo nimenomaan näistä teemoista: rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Pohdiskelu koskee varsinkin kirjoittamista.

Saisio mietiskelee valloittavaan tapaansa esimerkiksi sitä, kuinka rakentaa kokonainen tarina yhden helmen, hienon repliikin ympärillä. Tässä tapauksessa repliikki kuuluu: ”En minäkään ollut, ennen kuin sinut tapasin”.

Saision teksti on älykästä ja kaunista, kuten aina. Proosakokoelma ansaitsee useamman lukukerran ja vaatii keskittymistä. Huomasin, kun katselin mieheni seurana futista, että ”Epäröintejä” -teoksen lukeminen siinä sivussa ei onnistunut. Ei lainkaan. Tyhmää edes yrittää.


Vanhemmuuden epäkiitollisuus

Viime aikoina lukemistani teoksista Applen perustajan ja teknologianero Steve Jobsin tyttären muistelmat ovat yllättäen jääneet ehkä eniten pyörimään ajatuksissa.

Lisa Brennan-Jobsin Pikkusintti. Muistelmat -teoksesta tehtyjen juttujen perusteella oletin, että Steve Jobs oli vastentahtoinen, ilkeä, jopa julma isä.

Brennan-Jobsin muistelmat eivät kuitenkaan anna lainkaan näin mustavalkoista kuvaa. Steve Jobs oli isänä ehdottomasti töksäyttelevä ja toisinaan tökerö, eikä hän ollut tottunut olemaan lasten kanssa. Epävarmuutta lisäsi se, että Jobs ei ollut tyttärensä elämässä lainkaan tämän ollessa pieni. Silti Jobsilla oli myös hyvää tahtoa ja jonkinlaista yritystä.

Lukijalle tulee enemminkin mieleen, että Lisaa yksinhuoltanut biologinen äiti se vasta epävakaa kasvattaja olikin. Ehkä siksikin tyttö olisi tarvinnut paljon huomiota ja hyväksyntää, mutta isältä tai tämän uudelta perheeltäkään sitä ei tullut tarpeeksi.

Hyvin kirjoitettu muistelmateos yllyttää pohtimaan vanhemmuutta. Mietin, selviääköhän kukaan meistä vanhemmista koskaan puhtain paperein. Varsinkin uusperheissä ongelmia tuntuu lymyävän joka nurkassa.

Lapsen näkökulmasta kirjoitettu kirja osoittaa, miten mutkikkaita ja kohtuuttomia lapsen ja aikuisen väliset suhteet voivat olla, ja usein ovatkin.


Uusi kotimainen viihdekirjailija

Jos haluat lukea reilua viihdettä, kotimaisen esikoiskirjailija Niina Meron Englantilainen romanssi on varteenotettava vaihtoehto. Romantiikka ei ole ilmeisintä, vaan hiukan vastentahtoista, mutta sähköä on silti ilmassa. Teoksessa on mausteena jännitysjuoni ja kulisseina perinteikkäintä brittiestetiikkaa.

Eli jos Turnerin auringonlaskut, Oxfordin pölyiset tutkijankammiot ja antikvariaatit, Keatsin, Shelleyn ja Byronin nahkaselkäiset opukset, ruusu- tai sinisadeköynnökset ja ylväät herraskartanot ovat sinun teekuppisi, ihastut Englantilaiseen romanssiin.  Teos on kevyt, mutta ei ihan höttöä. Eskapismia parhaasta päästä.


Erilainen sankaritar

Skottilaisen esikoiskirjailijan Gail Honeymanin hehkutettua romaania Eleanorille kuuluu ihan hyvää voisi kuvailla nyrjähtäneeksi viihteeksi. Kolmikymppinen jämpti taloushallintoassistentti Eleanor on ylpeä siitä, että hän pärjää tarvitsematta ketään.

Oikeasti teos kertoo yksinäisyydestä ja pohjalla on tragedia, joka tuo kirjaan jännitettä. Teos on viihdyttävä, oikeastaan hauska, koska Eleanor ei surkuttele itseään. Hän vaan on outo.

Romaanin miespääosassakaan ei ole tavanomainen prinssi, vaan syödessään maiskuttava, naurettavia T-paitoja käyttävä vetelä IT-tuki. Kirja on hyvän mielen romaani, jossa kaikki ratkeaa parhain päin.

Okei, ratkaisut ovat heppoisia, mutta ei kannata pohtia niitä liian tarkkaan. Pakoa maailmasta tarvitaan välillä.


Terhi Hyvärinen

Kirjoittaja on kirjallisuuden maisteri ja kulttuuritoimittaja, jonka intohimona ovat kauden uutuudet ja kotimainen kirjallisuus

P.S. Tuntuuko sinusta, että lukemiselle ei jää tarpeeksi aikaa, koska olet niin paljon somessa? Tsekkaa verkkonero Jaron Lanierin 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt -kirjanen.



Liittyvät tuotteet

  • Pikkusintti
    Brennan-Jobs Lisa
    2990
  • Adèlen kysymys
    Haahtela Joel
    3190
  • Epäröintejä
    Saisio Pirkko
    2990
  • Englantilainen romanssi
    Mero Niina
    3190