Miten arkisesta tulee kiinnostavaa?

20.05.19
Comments

Miten arkisesta tulee kiinnostavaa?

Miten arkisesta tulee kiinnostavaa?

Suurin osa elämästämme on arkea, mutta harvemmin se on kirjallisuudessa pääteemana. Kukapa jaksaisikaan lukea tasapaksua ”töihinkauppaankotiintöihinkauppaankotiin”-toistoa. Kirjallisuuteen sopivat elämän huipentumat: kriisit, käänteet, kohokohdat, tienhaarat, virstanpylväät ja risteykset. Laimea arki siivotaan pois.

Mutta sitten on niitä kirjailijoita, jotka osaavat tehdä arjesta ylevää ja kiinnostavaa, kaiken ytimen ja sielun. Nähdä siinä enemmän.


Koominen arki

Anja Erämajan romaanin nimikin on arkisin mahdollinen, ”Imuri”. Kolme päivää naisyrittäjän arkea. Kotona työskentely on rauhatonta. Aina joku kohisuttaa vedenkeitintä, mies kekkaloi pöhnäpäissään.

Imurissa” tärkeintä on rytmi. Erämaja liittää sanoja yllättävästi yhteen, kujeilee kielellä. Keskellä arkea ollaan, mutta tunnelma ei ole tyhjänpäiväinen ja tylsä, vaan hilpeä ja luova.

Ymmärrän, että Erämaja ei innosta kaikkia, mutta itse olen kuulunut hänen faneihinsa jo runoista ja äänikirjalevystä alkaen. Täytyy vain malttaa kuulostella lauseiden tahtia ja mennä niiden mukaan.


Kotoilu kunniaan

Kati TervonPunainen pata. Kokkaamisen ja syömisen ihanuudesta” on lämmittävän kotoisaa luettavaa. Kati Tervo ylistää arkea ja osaa selvästikin tehdä siitä mahdollisimman hyvää.

Ruokakolumnit on kirjoitettu leppoisalla huumorilla ja mukana on ohjeita kunnon kotiruokaan. ”Punainen pata” on jutustelevan herkuttelijan kaunis ja innostava puheenvuoro rakkaiden ravitsemisen ja yhdessä syömisen tärkeydestä.

Samalla tavalla Enni Mustonen arvostaa ja kohottaa kotoilua viihdekirjoissaan. Olen varma, että hänen kykynsä kuvata arkea on tärkeä syy esimerkiksi ”Syrjästäkatsojan tarinoiden” suosioon.

Viimeisin osa ”Sotaleski” kuvaa kotirintaman selviytymistä. Mistä saadaan kankaita vaatteisiin? Miten ruokaa pöytään? Enni Mustonen osaa kirjoittaa tavallisen elämän kiehtovaksi.

Mustosen naiset ovat tarmokkaita käytännön naisia. Romaaneissa ei liikoja haaveilla, vaan ommellaan hiihtohousuja, säilötään, tehdään heinää, nostetaan perunoita, lihotetaan sikaa ja suolataan sitä tiinuun. Toiminta on niin reipasta, että lukiessakin alkaa energia virrata. Ties vaikka tästä ikkunanpesuun…


Kun arki uhkaa päättyä

Arki muuttuu viimeistään silloin merkittäväksi, kun sitä on enää vähän jäljellä.

Viimeinen taisto. Suomi/Finland II” jäänee Jörn Donnerin viimeiseksi kirjaksi. Hän päättää päiväkirjanomaisen teoksensa toteamalla, että ”...loppu on pelkkää hiljaisuutta”.

Viimeinen taisto” -teoksessa Donner tarkastelee, kuinka hänen arkensa hidastuu ja vaimenee. Se on riipaisevan rehellinen kuvaus vakavasti sairaasta, aikaansa seuraavasta, terävästä vanhuksesta, joka harjoittelee luopumista. Samalla hän opettelee täyttämään tyhjiön yhdellä projektilla kerrallaan, ei viidellä kuten ennen.

Donner tarkkailee itseään ja yrittää olla tuntematta kateutta niitä kohtaan, jotka menevät, matkustavat, juhlivat, julkaisevat. Myötätuntoa herättävä teos vanhenemisesta. En näe siinä mitään pateettista.


Lempeästi kuolemasta

Hiro ArikawanMatkakissan muistelmat” on täsmälahja kissanystävälle, mutta sopii kenelle tahansa. Se kertoo näennäisen arkisesti suurista aiheista, esimerkiksi ystävyydestä ja valmistautumisesta kuolemaan. Samalla se avaa japanilaista arkea. Kuolemaa ei katsella surullisena, vaan lempeästi.

Kertoja, matkakissa Nana, osaa tehdä arjesta juhlaa. Onni on esimerkiksi vanhanaikainen lämpenevä laatikkotelevisio, jonka päällä kissan on hyvä lepäillä.

Parhaat asiat ovat usein pieniä ja lähellä, ihan arkisia.


Terhi Hyvärinen

Kirjoittaja on kirjallisuuden maisteri ja kulttuuritoimittaja, jonka intohimona ovat kauden uutuudet ja kotimainen kirjallisuus

Terhi Hyvärinen

Liittyvät tuotteet

  • Lapsenpiika
    Mustonen Enni
    990
  • Emännöitsijä
    Mustonen Enni
    990
  • Ruokarouva
    Mustonen Enni
    990
  • Ruokarouvan tytär
    Mustonen Enni
    990
  • Punainen pata
    Tervo Kati
    3290
  • Viimeinen taisto
    Donner Jörn
    2990