Lukeminen antaa siivet

26.04.18
Comments

Lukeminen antaa siivet

Lukeminen antaa siivet

En millään muista miltä tuntui oppia lukemaan. Oliko se yhtäkkinen huikaiseva välähdys, vai pikkuhiljaa tapahtunut luonnollinen jatkumo sille, että äiti, isä, isovanhemmat ja monet läheiseni olivat aina lukeneet minulle ääneen? Kirjat ovat joka tapauksessa aina olleet elämässäni.

Muistan kuitenkin oikein hyvin sen joulun 1960-luvulla, kun luin ikioman ”Vaahteramäen Eemeli” -kirjani ihan itse. Se oli niin hauska tarina, ja olin niin pollea, kun kokonaisen kirjan lukemiseen ei mennyt kuin joulunpyhät! Eemeli ja Iida olivat melkein kuin minä ja veljeni, paitsi aivan erilaisia! Joulu tuntui niin mukavalta, kun koko perhe luki rauhassa uusia kirjojaan. Jokaisen maailma avartui tavallaan.

Jotkut himolukijat murehtivat sitä, että he eivät kauho illasta toiseen kilometrejä uimahallissa tai suihki hiihtoladuilla joka päivä, tai edes joka talvi. Puhumattakaan siitä, että he treenaisivat intohimoisesti kuntosalilla. Mutta on kai yhtä tärkeää treenata aivojaan?

Jokin aika sitten aivotutkija Markku T. Hyyppä ilahdutti kaikkia lukutoukkia kertomalla, että lukeminen pidentää elämää enemmän kuin liikunta tai terveellinen ruokavalio, jopa vuosia. Erityisesti pitkät kaunokirjalliset tekstit paperikirjasta luettuna ovat kuulemma tärkeitä hyvinvoinnille. Hienoa!

Minä olen virkistänyt mieltäni ja treenannut aivosolujani tänä vuonna jo monilla erinomaisilla uutuuskirjoilla. Esimerkiksi Antti Leikaksen hupaisa tonttutrilleri ”Tonttu. Matka pimeyteen” sai minut naurahtelemaan ääneen. Siinä myytit, kustannusala ja dekkarigenre saavat villiä kyytiä.

Tapani Tolosen esikoisteos ”Sokeisto” lisäsi historian tuntemustani. Se on eriparinen rakkaustarina vuoden 1905 Helsingistä. ”Sokeisto” vakuutti minut jälleen kerran siitä, että Suomessa on yhä uusia kirjailijoita, jotka ovat heti valmiita kirjoittajina. Ehdottomasti luen Tolosen seuraavankin teoksen.

Sari Näreen ”Helsinki veressä. Naiset, lapset ja nuoret vuoden 1918 sodassa” sai katselemaan uusin silmin kantakaupunkia. ”Tuolta Wreden pasaasin kujalta ne nuorukaiset livahtivat karkuun teloittajiaan.”

Annamari Marttisen
 ”Korsetti”-romaaniin minua epäilytti tarttua, koska en tuntenut transvestismia kohtaan minkäänlaista elävää mielenkiintoa. Hyvä, että luin, koska erinomaisen kirjailijan teos vei mukanaan sympaattisella ihmisyydellään. Ja taas maailmani avartui.

Lukeminen vaatii keskittymistä ja suorastaan hävyttömän paljon aikaa, mutta se palkitsee ruhtinaallisesti.

Kirjallisuuden lukeminen kasvattaa myötätuntoa, auttaa elämänmuutoksissa ja ihmissuhteissa. Se parantaa muistia ja kehittää itsetuntemusta.

Kun elämme omassa kuplassamme, kertomukset muista ovat entistä tärkeämpiä. Tarinat tekevät muiden elämän ymmärrettävämmäksi. Silloin elämä ei ehkä tunnu niin arvaamattomalta.

Suomalaiset ovat nyt tutkitusti maailman onnellisinta kansaa, eikä rahalla voi tietyn rajan jälkeen enää lisätä onnellisuuttaan. Olen kuitenkin vakuuttunut, että lukemalla voi lisätä omaa hyvinvointiaan rajattomasti.

Terhi Hyvärinen

Kirjoittaja on kirjallisuuden maisteri ja kulttuuritoimittaja, jonka intohimona ovat kauden uutuudet ja kotimainen kirjallisuus