Leena Kero-Taiminen kertoo, millaista on Finlandia-palkintoraadissa: "Luku-urakan lopussa odotti haikeus."

28.11.18
Comments

Leena Kero-Taiminen kertoo, millaista on Finlandia-palkintoraadissa: "Luku-urakan lopussa odotti haikeus."

Leena Kero-Taiminen kertoo, millaista on Finlandia-palkintoraadissa:

Joku haaveilee menestyskirjan kirjoittamisesta, toinen kirjallisuuspalkinnosta. Minun haaveeni oli päästä Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian esiraatiin. Viime keväänä sain puhelinsoiton, jossa tätä ainutkertaista luottamustehtävää minulle tarjottiin. Innostuin niin kovasti, että taisin vastata kyllä, ennen kuin kysymystä oli edes esitetty loppuun. Ihan heti ei ollut lupa hehkuttaa julkisesti, virallista tiedotetta odottaessa oli aikaa ostaa uusi muistikirja kirja-arvioita varten ja pohtia, keitä kanssaraatilaiset mahtavat olla, tai miten yhteistyö tulisi sujumaan.

Hyvin kävi! Kolmen hengen raatimme oli hyvin samanhenkinen, ja samoista asioista kiinnostunut. Heti ensimmäisellä tapaamisella toukokuussa raikui nauru ja puhetta riitti pitkästi yli alunperin sovitun aikataulun. Tuohon mennessä ensimmäiset kirjapaketitkin olivat jo saapuneet ja osa niiden sisällöstä jo luettukin. Vertailimme lukukokemuksia, sovimme jatkosta ja olimme noin yleisesti sitä mieltä, että tuleva urakka näyttää melko leppoisalta. Vähänpä tiesimme tuossa vaiheessa, kirjoja nimittäin alkoi tipahdella yhä kiihtyvällä tahdilla ja pinoja alkoi muodostua pitkin asuntoa. Helteisinä kesäpäivinä istuin parvekkeella varjossa, lukemattomien pino toisella ja luettujen pino toisella puolellani, muistikirja käden ulottuvilla ja luin lukemasta päästyäni.

"Välillä jännitin muiden reaktiota johonkin sellaiseen teokseen, josta olin itse pitänyt yli kaiken."

Kesän aikana kävimme kirjallista keskustelua sähköpostitse. Välillä jännitin muiden reaktiota johonkin sellaiseen teokseen, josta olin itse pitänyt yli kaiken. Välillä riemuitsin siitä, kuinka samoilla sanoilla lukukokemuksiamme kuvailimme. Me syöksyimme yhdessä seikkailuun, kuljimme tuttujen kaupunkien kaduilla ja lensimme rinnakkaisissa todellisuuksissa, riuduimme rakkaudesta, nauroimme, ja elimme ja hengitimme tarinoita.

Olen aina lukenut paljon, ja lasten- ja nuortenkirjallisuus on ollut suuri rakkauteni vielä aikuisiälläkin. Harvoin – jos koskaan – olen kuitenkaan saanut niin syvällistä näkemystä juuri kuluvan hetken kotimaiseen kirjallisuustarjontaan. Oman kiehtovan lisänsä lukemiseen toi se, että jollain tavalla luettu kirja oli myös pakko arvioida tai ainakin kommentoida. Kun ensimmäisiä kertoja vastasin itselleni kysymykseen: ”Miksi pidin tästä teoksesta”, tuntui se todella oudolta ja hämmentävältäkin. Nopeasti siihen kuitenkin tottui, ja kun välipalana uskaltauduin toisinaan lukemaan jotain ihan muuta, huomasin silti kommentoivani luettua ihan samalla tavalla kuin ehdolle asetettujakin.

Syksy toi tullessaan säännölliset raatilaisten tapaamiset ja yhtä säännöllisesti toi posti edelleen myös kirjapaketteja. Lukemisesta tuli välillä melkein suorittamista, sillä dead line häämötti ja tekemistä oli runsaasti. Keväinen ”huoleni” siitä, että hienosta muistikirjasta jää osa tyhjäksi oli ihan turhaa. Sisällysluetteloon eivät kaikki kirjat edes mahtuneet, eikä tyhjiä sivujakaan jäänyt liiaksi asti. Siitäkin huolimatta, että paineita oli ja lähes kaikki vapaa-aika kului kirjojen parissa, ei urakka missään vaiheessa tuntunut liian työläältä tai uuvuttavalta. Paitsi tietysti silloin, kun johonkin kirjaan uppoutuikin puoleksi yötä ja seuraavana päivänä oli kuitenkin pakko nousta töihin. Ennen kaikkea tehtävä oli kuitenkin henkeä salpaavan upea ja nostattava.

"Haikeaa oli myös päästää irti, antaa ehdokkaat jonkun toisen käsiin arvioitaviksi."

Kun lopulta oltiin siinä vaiheessa, että raatimme oli yksimielisesti päätynyt kuuden ehdokkaamme joukkoon ja perustelut valinnoille kirjoitettu, olisi voinut luulla päällimmäisen tunteen olevan helpotus. Päinvastoin, ihan ensimmäisenä tuli haikeus. Haikeus siitä, että hieno, ainutkertainen tehtävä oli tullut päätökseensä ja siitä, ettemme enää kokoontuisi yhdessä puhumaan kirjoista. Haikeaa oli myös päästää irti, antaa ehdokkaat jonkun toisen käsiin arvioitaviksi. (Olkoonkin, että ne kädet ovat pystyvät ja luottamus tämän vuoden diktaattoriin horjumaton.)

Finlandia-palkintojen julkistamisen jälkeen, olen edelleen tavallaan haikea, mutta myös suunnattoman ylpeä kaikista ”meidän” ehdokkaistamme. Suosittelen voittajaa kaikille sellaisille, jotka eivät pelkää heittäytyä tarinan vietäväksi. Se on fantasiannälkäisten, taikuudesta ja seikkailuista pitävien kirja; sellainen teos, jonka luettuaan istuu hetken hiljaa ja toteaa sitten: ”Huh ja vau.

Leena Kero-Taiminen
Libristi, Akateemisen kirjakaupan lasten- ja nuortenkirjallisuuden valikoimavastaava

Lue myös kulttuuritoimittaja Terhi Hyvärisen juttu: Kirjallisuutta punnitsemassa

Related Posts
  1. Kirjallisuutta punnitsemassa Kirjallisuutta punnitsemassa Suunnilleen kaikki vuoden kirjat ovat nyt ilmestyneet ja niitä mittaillaan ja punnitaan parhaillaan messuilla, tapahtumissa, haastatteluissa ja kritiikeissä.

Liittyvät tuotteet

  • Ägget
    Vuori Sanna Sofia
    1990
  • Muna
    Bondestam Linda - Vuori, Sanna
    2390
  • Kolmas sisar
    Hai Magdalena
    2690
  • Järistyksiä
    Mattila Riina
    2990