Koukussa muistikirjoihin

04.09.19
Akateeminen Kirjakauppa
Comments

Koukussa muistikirjoihin

Muistikirja: pehmeät tai kovat kannet, nippu valkoista paperia, viivat/ruudut/paljaat sivut ja siinä se, mikä tahansa nuo kriteerit täyttävä käy. (?) Ehei, ei alkuunkaan! Ei ainakaan kaltaiselleni muistikirjahullulle.

Ihan aluksi valitaan tietenkin ulkoasu. Haluaisinko metallinhohtoisen, glitterisen, värikkään, jonkun tuhansista kuvioista tai klassisen mustan? Perinteisen sidotun, sidotun avoimella selällä vai kierreselkäisen? Kovat, pehmeät tai fleksikannet?

Entä paperi? Valkoista, kermanväristä vai kenties värillistä? Huippusileää, vähän rouheampaa, tussikynän kestävää, kierrätysmateriaalista tehtyä? Viivat, ruudut, pisteet vai blankot sivut? (Ja jos on viivat/pisteet/ruudut, ovatko ne mustat, harmaat, siniset, ruskeat vai kenties punaiset?) Kirjanmerkki, kuminauha sulkemiseen, kynänpidike, tasku takakannessa, pyöristetyt kulmat, sisällysluettelo, indeksointi, sivunumerot? Tai jos tuntuu, ettei oma käsiala ole riittävän kiva, eivätkä lettering-harjoitukset ole vielä tuottaneet tulosta, voi valita muistikirjan, jonka mukana tulee kirjainsabluuna.

Koukussa muistikirjoihin

Hengästyttävä määrä vaihtoehtoja! Muistikirjan valitseminen ei siis välttämättä ole mikään pikkujuttu tai hetken päähänpisto, siihen saa käytettyä aikaa ja ajatuksia melkein loputtomasti. Eikä kaikkiin käyttötarkoituksiin tietenkään sovi samanlainen. Töihin valitsen pienen, hyvin laukkuun tai vaikka taskuun mahtuvan ja usein viivallisen muistikirjan; bujoiluun ja kalenteriksi haluan sileää, pisteellistä paperia, kuminauhan, taskun takakanteen ja mielellään sisällysluettelon. Kansien materiaalin ja ulkonäön suhteen sen sijaan olen joustava ja erittäin vaihtelunhaluinen.

Sen lisäksi, että muistikirjoja tarvitsee erilaisia eri käyttötarkoituksiin, on minulla selvästi tarve pitää useampaa ihan vain varalla. Koskaanhan ei voi tietää, milloin tulee pakottava tarve aloittaa uusi – ei suinkaan siksi, että entinen loppuisi, vaan ihan vain siksi, ettei uusia, mullistavia ajatuksia voi millään kirjoittaa siihen edelliseen.

Koukussa muistikirjoihin

Muistikirja tarvitsee tietenkin kaverikseen jokusen kynän. Ihan oikeasti yhdelläkin pärjää, mutta omaan perusvarastooni on aina kuulunut perinteisten lyijy- ja kuulakärkikynien lisäksi yliviivaustusseja, ohuita kuitukärkikyniä ja geelirollereita. Kun vielä tutustuin muutama vuosi sitten bullet journal -menetelmään ja aloin soveltaa sitä omalla tavallani, täyttyivät varastot kuin itsestään myös washiteipeillä, tarroilla, siirtokuvilla ja kivoilla muistilapuilla.

Koukussa muistikirjoihin

Bujossa parasta on se, että samojen kansien välissä on kalenteri ja muistiinpanot, sinne voi tehdä kirjoitusharjoitukset ja kynätestit, kerätä kaikki mahdolliset listat, piirtää tai vaikka liimata muistoja matkoilta. Minä olen heikkona voimalauseisiin, joten niillä on itseoikeutettu paikka muistikirjani sivuilla. Useimmiten valitsen joka viikolle omansa, välillä tarvitaan koko aukeamallinen.
Muistikirjoihin ja kirjoitustarvikkeisiin koukkuuntuneen kannalta parasta on se, että niitä kuluu tasaista tahtia, joten aina silloin tällöin on hyvä syy täydentää varastoja – ja pitäähän uutuuksiakin päästä kokeilemaan. Eihän sitä tiedä jos niiden joukosta löytyisikin uusi suosikki!

 

Leena Kero-Taiminen
Kirjoittaja on Akateemisen Kirjakaupan lastenkirjallisuuden ja lasten askartelun ostaja, muistikirja- ja kynähullu sekä YA-kirjallisuuden ahmija.


Muita aiheeseen liittyviä juttuja:
Kalenterin uusi elämä bullet journal on täällä
Brush lettering -tuotteita esittelyssä
Lahjaksi arvokynä Akateemisesta
Promarkerin tusseista muovailuvahaan – Akateemisesta löydät taiteilijatarvikkeet niin isoille kuin pienillekin taiteilijoille
Leena Kero-Taiminen kertoo, millaista on Finlandia-palkintoraadissa
Joko teillä on pidetty lukulanit?