Paikallinen tallennustila ei käytössä selaimessasi.
Saadaksesi parhaan kokemuksen sivustolla, ota käyttöön paikallinen tallennustila selaimessasi.
Kirjoja ahmimisikäisille
05.02.20 Akateeminen Kirjakauppa
Kirjoja ahmimisikäisille
Lastenkirjaosastolla työskennellessään törmää usein ikäkysymyksiin, esim: ”Mitä 10 -vuotiaat nykyään lukevat”, tai: ”Onko tämä kirja sopiva tokaluokkaiselle?”
Periaatteessa voisimme toki vastata ihan suoraan, että on sopiva tai ojentaa hyllystä juuri sen kymmenvuotiaiden suosiman kirjan, mutta hyvin harvoin kuitenkaan sellaista teemme. Useimmiten vastauksena nimittäin on vastakysymys tai useampikin: ”Mitä nuori lukija on viimeksi lukenut? Minkälaisista kirjoista hän pitää? Haluaisitteko jotain helppoa luettavaa vai joko lukutaito on ihan sujuva?”
Tätä kysymyspatteristoa emme tokikaan heitä ilmoille vain keskustelun pitkittämiseksi vaan siksi, että n. alakouluikäisten lukemistottumukset poikkeavat toisistaan niin paljon, ettei yksiselitteistä vastausta oikeastaan ole olemassa. Yksi tokaluokkalainen on vasta pääsemässä jyvälle sujuvasta lukemisesta, toinen on oppinut taidon itsekseen jo kauan ennen koulun alkua ja ahmaisee useamman kirjan päivässä; joku kymmenvuotias on jo ihan nuortenkirjojen maailmassa, toiselle riittävät lastenromaanit aivan mainiosti. Tarkentavilla kysymyksillä siis haarukoidaan sitä, missä vaiheessa ahmimisikää nuori lukijamme on.
Niin, ahmimisikä. Mikä se on ja mitä tekemistä sillä on kirjallisuuden kanssa? Ahmimisikä on se ihana aika, jolloin oma lukutaito on jo löytynyt, on pulpettikirjoja ja kirjastokäyntejä, lukudiplomeja ja kirjavinkkauksia. Kirjoja todella ahmitaan – jos ei yhtenä suupalana, niin ainakin usein yhdeltä istumalta. Ensin helppolukuisia, sitten vähän haastavampia ja kun lukukipinä oikein roihahtaa, on kymmenosainen sarja paksuja lastenromaaneja yksi hotkaisu vain. Kaikeksi onneksi juuri tähän vaiheeseen ilmestyy vuosittain runsaasti uutta kirjallisuutta ja vanhoja tuttuja klassikoita tai sarjojen alkupään osia löytyy niitäkin hyllystä varsin kivasti. Lukunälkää on siis helppo ruokkia, joskaan kokonaan sammumaan sitä tuskin saa, eikä ehkä kukaan haluaisikaan.
Vaikka juuri tuolla aiemmin totesin, että lasten lukutottumukset ovat yksilöllisiä, on kuitenkin joitain tiettyjä piirteitä ja yleisiä lainalaisuuksia, jotka toistuvat lukijasukupolvesta toiseen:
- Sarjat. Mikäpä olisi sen mukavampaa kuin tarttua uuteen kirjaan sarjassa, jonka parissa lukija on viihtynyt ehkä jo useamman vuoden? Varsinainen kestohitti näissä on Ella, joka edelleen – jo vuodesta 1995 – käy luokkaa 2,5 ja joutuu kavereineen toinen toistaan huimempiin seikkailuihin. Ihan vastikään ilmestyneessä Ella ja kaverit Hii-ohoi! -kirjassa ollaan laivaristeilyllä. Eikä kirjasarjoista voi puhua, jos ei mainitse neropattia: Neropatin päiväkirja 14. Remppaa pukkaa.
- Salapoliisitehtävät. Mikä olisikaan kiehtovampaa kuin paneutua selvittämään arvoitusta, jota aikuiset eivät pysty ratkaisemaan? Jos lastenkirjallisuudesta voi mitään päätellä, tällaisia ratkaisemattomia tapauksia on läjäpäin. Kaikeksi onneksi runsain mitoin on myös nokkelia nuoria, jotka ehtivät paneutua visaisiinkiin tehtäviin ja aina saavat ne myös selvitettyä. Lasten salapoliisikirjat ovat useimmiten myös pitkiä sarjoja, joten saman porukan kanssa pääsee ratkomaan rikoksia moneen kertaan. Eikä dekkareista pitävän lukijan tarvitse todellakaan tyytyä yhteen ja ainoaan salapoliisiin, arvoituksia voi ratkoa vaikkapa Geoetsivien, Etsiväkaksikon, Kati-en ja Ti-botin, Lasse-Maijan etsivätoimiston tai lukuisien muiden pelottomien sankarien kanssa!
- Eläimet. Erilaisiä eläimiä kohtaa tarinoissa niin lemmikkeinä, villeinä kuin ihmisten kanssa tasavertaisina toimijoinakin. Mutta olipa kyseessä sitten maailman söpöin koiranpentu, pörröisin poni, uljaan soturiklaanin päällikkö, kuninkaallinen kani tai hotellin vastaanotossa työskentelevä rengashäntämaki, ovat eläintarinat aina yhtä suosittua luettavaa. Usein myös hauskat ja suloiset kuvitukset kuljettavat tarinaa yhdessä tekstin kanssa eteenpäin. Tartu mm. näihin: Hotelli Flamingo, Lontoon kuninkaalliset kanit, Koiramies ja kaksi kissanpentua, Me ponnekkaat pulassa, Ensimmäinen taistelu, Olafin pentupäiväkirjat, Tassutrio ja Sinttu.
- Fantasia. Kun salapoliisitehtävät on ratkottu ja sarjojen tähän asti ilmestyneet osat luettu, tarttuu moni lukuahmatti fantasiaan. Hyvän ja pahan ikuinen taistelu kiehtoo yhä uusia lukijoita, käydäänpä taistot sitten velhokoulussa, satumaassa tai kääpiöiden ja haltioiden metrotunnelissa tai hirviöiden kanssa ostoskeskuksessa. Myös fantasiaseikkailuja löytyy monentasoisille lukijoille ja erimittaisiin lukuhetkiin. Hyviä luettavia ovat Iso kiltti jätti, Totuuskeiju, Nevermoor, Maailman viimeiset tyypit, Gregin kirous, Kukistaja. Fantasian ystävien kannattaa ehdottomasti painaa mieleen myös piakkoin ilmestyvään sarjan avaukseen Malamanteri. Malamanterin ainoa vika on se, ettei sen luettuaan millään jaksaisi odottaa sarjan seuraavaa osaa!
Ahmimisiälle ei muuten ole yläikärajaa, kaikki nämä ovat sallittuja myös aikuisille! ;)
Leena Kero-Taiminen
Kirjoittaja on Akateemisen Kirjakaupan lastenkirjallisuuden ja lasten askartelun ostaja, muistikirja- ja kynähullu sekä YA-kirjallisuuden ahmija.
Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä Leenan blogi-teksteistä:
Koukussa muistikirjoihin | Leena Kero-Taiminen kertoo, millaista on Finlandia-palkintoraadissa | Joko teillä on pidetty lukulanit?
Liittyvät tuotteet
Iso kiltti jätti
2790
Ensimmäinen taistelu
2990
Hotelli Flamingo 1
1790
Rakkausarvoitus
2190
Malamanteri
2390