Juonessa mukana

30.11.18
Comments

Juonessa mukana

On jännittävää lukea kirjallisuutta, joka haastaa ymmärryksen, älyn ja kielitajun, mutta toisinaan mikään ei voita kunnon juonivetoista lukuromaania. Kun juoni kulkee hyvin, lukijalla on turvallinen olo.

Mietipä, harmaa pimeäksi taittuva talvi-ilta ja sinulla on kirja, jota et malta jättää käsistäsi. Se on ihana tunne. Siihen jos lisää vielä kupin teetä tai kahvia, palan suklaata tai kakkua ja rikkumattoman rauhan, ollaan luksuksen ytimessä.

Joël Dickerin ”Totuus Harry Quebertin tapauksesta” on minusta tällainen klassinen ”aika katoaa” -lukuromaani. Koska sisätilat ovat tuntuneet tässä pimeydessä houkuttelevilta, olen hemmotellut itseäni katsomalla bestselleristä tehtyä laadukasta televisiosarjaa CMorelta. Se on koukuttava sarja, mutta kannattaa ehdottomasti viimeistään nyt lukea romaani ja muodostaa omat mielikuvat henkilöhahmoista ennen katsomista.

Samaan syssyyn voi lukea Dickerin ”Baltimoren sukuhaaran tragedian”, sillä molemmat ovat niin ihanan kiinnostavia tarinoita, että minua harmittaa, kun olen ne jo lukenut.

Mutta ei haittaa, sillä kirjakaupasta löytyy lisää. Kuluvan kauden uutuuksista esimerkiksi Matt Haigin ”Kuinka aika pysäytetään” on juuri tällainen mainio uppoutumisromaani.

Se kertoo miehestä, joka vanhenee äärimmäisen hitaasti. Hän on 439-vuotias, vaikka näyttää tuskin keski-ikäiseltä. Se tietysti aiheuttaa salailua ja ongelmia, varsinkin ihmissuhteissa. Kirjan alussa Tom Hazardin peiterooli on olla lontoolainen historianopettaja, joka saa oppiaineensa eloon todentuntuisilla kertomuksilla esimerkiksi Shakespearesta, koska, niin... hän todellakin tunsi Shakespearen ja soitti jopa luuttua tämän teatterissa! Elävää historiaa on kirjassa runsaasti.

Entäs Päivi Alasalmen hiuksia nostattava ”Riivatut”?

Romaani alkaa kitisevistä vanhoista hevosrattaista, joilla kaksi tunnistamatonta hahmoa ja kiiltäväturkkinen musta koira matkaavat Sunilan kylän halki. Huonosti rasvattuihin kärrynpyöriin teos myös päättyy. Kihelmöivässä tarinassa on lentelevien esineiden lisäksi psykologista kauhua ja syrjäisen kylän synkkyyttä. Perustana ovat todelliset muistiinmerkityt poltergeist-tapahtumat Ylöjärvellä 1885.

Pinnistelemättä luettaviin kuuluu myös Michelle Obaman ”Minun tarinani”. Hänen tiiminsä on hionut elämäkerrasta todella vetävän, mutta kaikki lähtee tietysti Michellen hurmaavasta persoonasta ja jännittävästä elämästä alkaen köyhästä lapsuusperheestä Chicagossa. Takuuvarma kirjavinkki kaikille ja paljon uutta henkilökohtaista tietoa.

Helppolukuinen on myös Tuomas Kyrön uutuus. Merkillistä miten hän pystyykin jalostamaan yhtä ideaa näemmä loputtomiin.

Nyt on ilmestynyt ”Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja”, jossa vanha jupiseva ukko siirtyy someen ja menestyy blogillaan.  ”Mielensäpahoittajan olympiamatka” (2017) oli minusta väsähtänyttä toistelua, mutta nyt Kyrö löytää taas kiinnostavan kulman. Jäärä tekee nettimaailmasta nyrjähtäneen teräviä huomioita, joille on mukavaa hymähdellä. Löysä juonikin on.

Mutta jos luet vain yhden tämän vuoden kotimaisen lukuromaanin, lue Olli Jalosen ”Taivaanpallo”. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta siinä on kaikki. 


Terhi Hyvärinen

Kirjoittaja on kirjallisuuden maisteri ja kulttuuritoimittaja, jonka intohimona ovat kauden uutuudet ja kotimainen kirjallisuus

Related Posts
  1. Mitä löytyy top-listojen ulkopuolelta? Myymäläpäällikkö Aki Järvinen vinkkaa omat suosikkinsa Mitä löytyy top-listojen ulkopuolelta? Myymäläpäällikkö Aki Järvinen vinkkaa omat suosikkinsa Kirjallista makuaan voi kehittää ja laajentaa ainoastaan lukemalla ennakkoluulottomasti monenlaisia teoksia – myös niitä, joita myydään vain muutamia satoja kappaleita.