Juhlitaan kirjoja, sanataidetta ja lukutaitoa!

18.12.19
Akateeminen Kirjakauppa
Comments

Juhlitaan kirjoja, sanataidetta ja lukutaitoa!

Juhlitaan kirjoja, sanataidetta ja lukutaitoa!

Jos et ole lukenut kunnolla Aleksis KivenSeitsemää veljestä”, niin tee se huviksesi nyt. Numerologisesti erityisenä päivänä 02.02.2020 tulee kuluneeksi 150 vuotta teoksen ensimmäisestä julkaisusta, ja siksi Kiveä juhlitaan vuoden mittaan ainakin kirjallisuuspiireissä. Onhan Kiven klassikon yhtenä teemana lukutaidon merkitys.

Jäniksen passi kourassa ja käpälämäki edessä

Jos ”Seitsemän veljestä” on mielikuvissasi joukko möliseviä idiootteja, saatat hämmästyä esimerkiksi sitä, miten elävällä ja ilmaisuvoimaisella kielellä teos on kirjoitettu ja miten paljon vieläkin on käytössä sanontoja suoraan Kiveltä.

Esimerkiksi veljesten naisasioista Aapo toteaa kauniisti:
Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niin kuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksyilta.

Maria Laakso huomauttaa hauskassa ”Taltuta klassikko” -teoksessaan nykynuorille, että kaverin nimittely homoksi on amatöörimäistä. Jukolan veljessarja solvaa toisiaan sen sijaan mitä värikylläisimmillä ilmauksilla, kuten ”mullisaukko, häyrypää kukko, sinä villitty, riivattu, keikkanokka”.

Maria Laakson kirjoittama ja Johanna Rojolan kuvittama ”Taltuta klassikko” oli ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaan ja sen voi hyvin lukea kuka tahansa, joka haluaa sivistää itseään viihdyttävällä tavalla tai madaltaa kynnystään tarttua klassikoihin.

Surun ja ilon kaupunki

Klassikoihin voi tutustua myös hieman erikoisempaa reittiä. Tutkija Juha Järvelä on löytänyt aivan oman näkökulman Mika Waltarin teoksiin ja pääkaupunkiin kirjassaan ”Mika Waltarin Helsinki”. Teos innostaa tutkimaan Helsinkiä Waltarin näkökulmasta ja opastaa kirjojen tapahtumapaikoille.

Esimerkiksi Töölö oli Waltarin nuoruudessa uusi alue, jonka ”toalettihuoneissa hohti valkea porsliini” ja Helsinki oli ”Suomen ainoa todellinen kaupunki, jota saattoi verrata maailman kiehtoviin metropoleihin.”

Järvelä löytää Waltarin teoksista valtavasti yhteyksiä eri puolille kantakaupunkia, sillä Waltari taltioi synnyinkaupunkinsa nopean muutoksen ainutlaatuisella tavalla – muuallekin kuin komisario Palmu -dekkareihin.

Lestadiolaisuuden tragikoomisuus

Vielä yksi vinkki maailmasta, johon voi tutustua lukemalla.

Lestadiolaisuus on viime vuosina tullut tutuksi useista tuskaisista tilityksistä. Suvi RatisenMatkaystävä” on hiukan erilainen. Se on hellyttävä ja humoristinen kuvatessaan sitä, kuinka lestadiolaisena kasvanut ylioppilastyttö pölähtää tavallisten tapakristittyjen opiskelijoiden maailmaan kuin otus ulkoavaruudesta.

Minäkertojalla on paljon kirittävää, sillä ainoa mitä television kautta on lapsuudessa saanut katsoa on itsetaltioitu materiaali, käytännössä siis serkkujen hääjuhlat uudestaan ja uudestaan. Ja koska päähenkilö on ikänsä kuunnellut ainoastaan Siionin lauluja, hän luokittelee Petri Laaksosen ”Täällä Pohjantähden alla” -kappaleen paheelliseksi rokiksi.

Tyylilaji on siis tragikoominen, mutta onneksi uudet maalliset ”epäuskoiset” ystävät ovat melko myötätuntoisia ja fiksuja.

Kirjakeväässä paljon elämäkertoja

Ja lopuksi katse kohti kevättä 2020, jossa näkyy jo paljon kiinnostavaa.

Tarjonnasta voi poimia esimerkiksi sen, että kiitetty ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa julkaisee ensimmäisen romaaninsa. ”Pimeät tunnit”-teoksen kehyksenä on vuoden 1977 sähkölakko.

Kokeneet kirjailijat Tuula-Liina Varis ja Virpi Hämeen-Anttila ovat kirjoittaneet ilmeisesti hyvin omakohtaiset teokset. Variksen ”Sattunut syntymään” kertoo naiseksi ja taiteilijaksi kasvamisesta. Hämeen-Anttila pohtii ”Paino”-teoksessa oman kehon hyväksymistä. Tuttua kenelle tahansa.

Ensi keväänä julkaistaan erityisen paljon elämäkertoja. Kohteena ovat muiden muassa kapellimestari Hannu Lintu, ohjaaja Dome Karukoski, kirkonmies Lauri Huovinen, näyttelijät Meryl Streep ja David Suchet, kirjailijat Agatha Christie ja Charles Dickens ja yleisnero Leonardo da Vinci.

Varsin kiinnostavalta vaikuttaa sujuvakynäisen Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama Kirsti Paakkasen elämäkerta. Marimekon pelastanut yritysjohtaja on nyt 90-vuotias ja kuulemma puhuu jo peittelemättä.

Kirjailijoiden elämäkertoihin erikoistunut Panu Rajala ottaa tällä kertaa käsittelyyn patsaaksi jähmettyneen J.L. Runebergin. Kansallisrunoilijasta tulee Rajalan käsittelyssä epäilemättä esiin myös Runebergin hyssytelty häntäheikkimäisyys.

Kevään kirjoja odotellessa Aleksis Kiven ”Seitsemää veljestä” siteeraten: ”Öitä on monta, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, ja sentähden iloitkaamme nyt.

Lukurauhaisaa Joulua!


Terhi Hyvärinen

Kirjoittaja on kirjallisuuden maisteri ja kulttuuritoimittaja, jonka intohimona ovat kauden uutuudet ja kotimainen kirjallisuus.

Terhi Hyvärinen


Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä Terhin blogi-teksteistä:

Lukijan höynäytys – ja mitä lahjaksi lukutoukalle? / Toimittaja kirjailijana – ja muuta proosaa / Kotimaisia uutuuksia ilmestyy nyt joka makuun
/ Pystytkö valitsemaan luettavasi ennakkoluulottomasti? / Rehvakkaat muistelmat ja muita kirjallisia löytöjä / Jännitystä kesälaitumelle / Miten arkisesta tulee kiinnostavaa? / Rauhoittumista, syventymistä ja pakoa todellisuudesta / Kirjallisuus avaa luukkuja maailmaan / Vahvojen naisten matkassa / Aktivoiva lukeminen / Oodi kirjavuodelle /Juonessa mukana / Kirjallisuutta punnitsemassa / Vihertävää sifonkia ja Beelzebub / Pöytä puhtaaksi uutuustulvan alta / Klassikko on klassikko / Uskollinen lukija / Vaihdetaanko vapaalle? / Elämä kirjoissa ja kansissa / Lukeminen antaa siivet / Lue kirja, jossa on lohikäärme / Kaikkien aikojen kirjakevät 

Liittyvät tuotteet

  • Matkaystävä
    Ratinen Suvi
    3190
  • Taltuta klassikko!
    Laakso Maria
    2990
  • Mika Waltarin Helsinki
    Järvelä Juha
    2990
  • Paino
    Hämeen-Anttila Virpi
    3190
  • Behind the Lens
    Suchet David
    2990