Joko teillä on pidetty lukulanit?

06.05.19
Comments

Joko teillä on pidetty lukulanit?

Joitakin vuosia sitten, kun hätyyttelin nuorimmaistani pistämään kirjan pois ja käymään nukkumaan, protestoi hän: ”Miksi ei joskus voisi lukea niin kauan kuin haluaa, vaikka koko yön?” Niin, miksi ihmeessä ei voisi, mietti äiti, joka itsekin oli yhden jos toisenkin valoisan kesäyön – ja aika monta pimeää talviyötäkin – viettänyt kirjojen parissa.

Kouluvuosi oli päättymässä, joten sovittiin, että heti loman alkajaisiksi pidetään lukulanit. Muutamaa vuotta vanhempi isoveli oli jo saanut ”lanittaa” kavereidensa kanssa tietokoneen äärellä yömyöhään ja kun kuopuksella ei niihin kekkereihin ollut asiaa, päätettiin anastaa nimi omaan käyttöömme.

Koska luvassa oli jotain ennenkokematonta ja aika jännittävääkin, täytyi myös tapahtumapaikka miettiä huolella. Niinpä lasitetulle parvekkeelle kannettiin patjat ja läjä peittoja (yöt olivat vielä kylmiä), ja huolella pedattujen nukkumapaikkojen päälle viritettiin vielä päiväpeitto katokseksi. Kun maja oli kaikin puolin hyväksi ja mukavaksi todettu, valittiin kummallekin pino kirjoja ja käytiin kaupassa hakemassa eväitä - oikeanlainen tankkaus on tietenkin erittäin tärkeä osa koko yön kestävää tapahtumaa.

Lanien nuorempi osanottaja oli huolissaan siitä, riittävätkö valitut kirjat varmasti. Sovimme siis, että jos kaikki on luettu ja aamuun vielä aikaa, voi sisältä hakea halutessaan lisää, kunhan ei herätä muuta perhettä.

Lukulanien kirjat


Kun viimein oli aika vetäytyä parvekkeelle, käperryimme kumpikin peittojemme alle, napostelimme eväitä ja välillä kommentoimme lukemaamme, kuopus luki jopa joitakin pätkiä minulle ääneen. Välillä piti tarkistaa kellosta, kuinka myöhä oikein jo onkaan (voi sitä riemua, kun aiempi valvomisennätys saatiin rikottua), ja aamuyön pimetessä oli pakko turvautua myös otsalamppuun. Ihan koko yötä ei kumpikaan meistä pysynyt hereillä, mutta taisi aurinko olla jo hyvän matkaa ylhäällä taivaalla, ennen kuin uni viimein yllätti nuoremmankin lukijan – otsalamppu päässä, soturikissatarina pieluksena.

Ensimmäiset lukulanit onnistuivat yli odotusten ja niinpä niistä tulikin eräänlaiset kesäloman alottajaiset moneksi kesäksi. Nyttemmin teini-ikäinen ei enää innostu ihan samalla tavalla, mutta mukavat yhteiset muistot meille tuosta tavasta jäivät. Ja kun alkuun pääsee ihan vaan sillä, että on luettavaa ja lukupaikka, voin epäröimättä suositella lukulanitusta ihan kaikille. Kyllä joskus täytyy voida lukea niin pitkään kuin haluaa, niin aikuisten kuin lastenkin.


Leena Kero-Taiminen, valikoimavastaava Akateemisessa Kirjakaupassa