Aktivoiva lukeminen

22.01.19
Akateeminen Kirjakauppa
Kommenttia

Aktivoiva lukeminen

Vuosi on niin alussa, että kannattaa harkita ryhtymistä lukupäiväkirjan pitoon, kun kaikki luettu on vielä hyvässä muistissa. Lukemisten kirjaamisesta on yllättävän paljon iloa ja hyötyä.

Minä kirjoitan jo viidettä vuotta punaiseen kovakantiseen muistikirjaani lukemani teoksen tiedot, päivämäärän ja muutaman mielipiteen kirjasta. Kun on kyse esimerkiksi dekkarista, jonka tarina jatkuu seuraavassa osassa, kirjoitan muistiin, millaiseen tilanteeseen teos jäi. On muuten harvinaisen hauskaa ”paljastaa”, loppuratkaisu, vaikkakin vain itselleen.

Onneksi en ole sortunut kilpailemaan itseni kanssa lukemisen määrässä. Luen joka vuosi reippaasti yli sata kirjaa, mutta huonoimpana vuonna luin 61 teosta vähemmän kuin parhaana. Mutta sellaista sattuu, toisinaan muut asiat vievät aikaa.

Mitään koulutehtävää en lukupäiväkirjallani suorita, muistini aktivoimista kylläkin.  Listatessa lukeminen sitä paitsi monipuolistuu kuin itsestään.

Aktivoiva lukeminen

Ensimmäisiä lukumuistikirjaani merkitsemiäni romaaneja on Lars SundinKolme sisarta ja yksi kertoja”, Pietarsaari-trilogian aloittava teos. Pidän silloisten muistiinpanojeni mukaan kaikkeen sekaantuvaa kertojanääntä hauskana, Sundia suurena kirjailijana ja teosta erittäin hyvänä.

Nyt huomaan, että olisin voinut kertoa tarkemmin, mihin tarina jää, jotta toiseen osaan olisi ollut helpompi hypätä neljä vuotta myöhemmin. No, ei se ole vaikeaa muutenkaan ja Lars Sundin ”Missä musiikki alkoi” on ihana.

Finlandia-ehdokkaana ollut romaani pursuaa tarinoita. Ihan hotkaisemalla kertomusta ei lue, koska romaani on niin syvä ja täynnä kaikkea herkullista, jota pitää pysähtyä maiskuttelemaan: ”...hän loisti kuin lasinen joulukuusenpallo, josta kynttilän liekki heijastuu.”


Naiskirjailijoiden kevät

Viime vuosi oli mahtava kirjavuosi, eikä tämäkään kevät näytä yhtään hassumalta. Lukupäiväkirjani tulee täydentymään monella naiskirjailijan teoksella. Eeva Kilveltä tulee odotettu ”Sininen muistikirja” eli päiväkirjamerkintöjä, Pirkko Saisiolta proosakokoelma ”Epäröintejä” ja Katri Lipsonilta romaani ”Kaikkein haikein leikki”.

Syntymäpäiväsankarikin on nainen: Minna Canth, 175 vuotta. Jos Canth on jähmettynyt mielessäsi patsaaksi, voit lukea alkupaloiksi Minna Rytisalon jo ilmestyneen romaanin ”Rouva C”. Se on mielenkiintoista fiktiota, jonka rakenteet ovat totta. Itseni yllättivät esimerkiksi Minna Canthin toistuvat masennuskaudet.

Elämää kertaavasta romaanista on sujuvaa jatkaa Canth-uutuuksiin. Keväällä ilmestyy esimerkiksi kirjallisuudentutkija Minna Maijalan kokoama ”Minna Canth - Ihmisen kuvia: novelleja” ja ”Punaiset kengät. Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta: esseitä”, Suvi AholaltaMitä Minna Canth todella sanoi?”. Lapsille julkaistaan Elina Lappalaisen kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama ”Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset”.


Lukeminen liikuttaa

Jos olet tehnyt itsellesi lupauksen liikkua tänä vuonna enemmän, kokeilepa kaupunkikävelyä. Ainakin Helsingistä on monia loistavia kävelyoppaita, jotka tutustuttavat toisenlaiseen kaupunkiin.   

Uusimpia on rikostoimittaja, dekkarikirjailija Jarkko Sipilän mainio kävelyopas ”Helsingin pimeä puoli. 100 karua tapausta”. Sipilä löytää keskustan kortteleista vakoilijoita, ryöstäjiä ja murhamiehiä ja esittelee lukijalle entiset häpeäpaalut, joukkohaudat ja bordellit. Sipilä myös liittää rikokset kiinnostavasti kyseiseen aikaan ja yhteiskuntaan.
Tulee muuten mukava olo siitä, miten paljon Helsinki on siistiytynyt vuosien varrella. Kävelylle uskaltaa siis mennä.

Pauli Jokinen on kävelyoppaiden konkari, jonka ”Kulttuurikävelyllä Helsingissä”, ”Muistolaattabongarin opas” ja ”Sunnuntaikävelyllä sotien ajan Helsingissä” ovat eräänlaisia klassikoita. Jokinen esittelee Helsinkiä, joka jää kiireiseltä kulkijalta huomaamatta tai on muuten tuntematonta. Kannattaa tutustua.

Viides Helmet-lukuhaaste on alkanut ja siihen ehtii hyvin osallistua. Täytyy siis lukea 50 kirjaa, jotka kukin täyttävät tietyn annetun ehdon.  Haaste on entistäkin hauskempi ja monipuolisempi ja keskustelu sen Facebook-sivuilla käy jo vilkkaana esimerkiksi kohdasta 26: ”Lue kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan.”
Hmm. Taidan lähteä Oodiin tiirailemaan...

Lukeminenko passiivista ja yksinäistä puuhaa?

Terhi Hyvärinen

Terhi Hyvärinen

Kirjoittaja on kirjallisuuden maisteri ja kulttuuritoimittaja, jonka intohimona ovat kauden uutuudet ja kotimainen kirjallisuus

Liittyvät tuotteet