Jos et ole lukenut kunnolla Aleksis Kiven ”Seitsemää veljestä”, niin tee se huviksesi nyt. Numerologisesti erityisenä päivänä 02.02.2020 tulee kuluneeksi 150 vuotta teoksen ensimmäisestä julkaisusta, ja siksi Kiveä juhlitaan vuoden mittaan ainakin kirjallisuuspiireissä. Onhan Kiven klassikon yhtenä teemana lukutaidon merkitys.

Vuoden kirjat ovat ilmestyneet, ja nyt on aika miettiä hankintoja. Kirjalahjat ovat vaivattomia, jos tuntee lahjansaajan maun. Itse rakastan sitä, että kirjailija yllättää lukijan jollain tasolla.

Toimittajat ovat maailman sivu kirjoittaneet kirjallisuutta, ja mikäpäs siinä. Ovathan he kirjoittamisen ammattilaisia. Hyviä aiheita ja kiinnostavia ihmiskohtaloita tulee toimittajan eteen joka päivä. Pääseehän toimittaja kurkkimaan kulissien taakse ja haastattelemaan alansa huippuasiantuntijoita ihan työn puolesta.

Ei ole kauaakaan siitä, kun myydyimpien kirjojen listan kärjessä oli aina kolmikko Laila Hietamies, Arto Paasilinna ja Kalle Päätalo. Sitten kärkeen kiilasi myös Ilkka Remes. Remes on bestselleristi edelleen, mutta kärki on muuten kovasti laventunut. Kotimaista kirjallisuutta ei todellakaan voi laittaa yhteen muottiin.

Muistikirja: pehmeät tai kovat kannet, nippu valkoista paperia, viivat/ruudut/paljaat sivut ja siinä se, mikä tahansa nuo kriteerit täyttävä käy. (?) Ehei, ei alkuunkaan! Ei ainakaan kaltaiselleni muistikirjahullulle.

För bokälskare är hösten en intensiv tid, laddad till bristningsgränsen på titlar att bli nyfiken på. Samtidigt kan överflödet av intressanta nyheter också ha motsatt effekt, själv kan jag ibland till och med känna matthet inför mängden nya böcker. Då gäller det att minnas att man inte behöver läsa, eller gilla, allt, utan att man med fördel kan fokusera på de böcker man spontant känner pepp inför.

Usein kirjan henki tiivistyy kanteen. Tai jo ensimmäisestä virkkeestä tietää rakastuvansa kirjan maailmaan niin, että ikävä tulee, kun kääntää viimeisiä sivuja. Toisinaan käy päinvastoin. Ulkoasu ei paljasta mitään, ja kirjan saattaa jättää lukemattakin.

Heinäkuu on mainio suvanto kustannusalalla. Kun kirjoja ei juuri julkaista, ehtii lukea myös edellissesongin lukematta jääneitä teoksia.

Tällainen erinomainen löytö viime syksyltä on Annastiina Heikkilän ”Bibistä burkiniin: Totuuksia ranskatar-myytin takaa”.

Kesällä on aikaa lukea monipuolisesti. Pidempää ja lyhyempää, hyvin sulavaa sekä tarkempaa pohdiskelua vaativaa. Mutta lomalla ei kannata lukea väkisin. Parempi on nautiskella ja heittää kirja syrjään, jos juuri se ei satu kiinnostamaan. Kyllä maailmassa hyviä kirjoja riittää. Ja välipalat kannattaa ehdottomasti muistaa.

Suurin osa elämästämme on arkea, mutta harvemmin se on kirjallisuudessa pääteemana. Kukapa jaksaisikaan lukea tasapaksua ”töihinkauppaankotiintöihinkauppaankotiin”-toistoa. Kirjallisuuteen sopivat elämän huipentumat: kriisit, käänteet, kohokohdat, tienhaarat, virstanpylväät ja risteykset. Laimea arki siivotaan pois.