Syksyn kotimaisia uutuusromaaneja lukiessa mieleeni on pulpahtanut kerta toisensa jälkeen sana ”vahva”. Kirjailijoidemme jälki on henkilökohtaista, vakuuttavaa ja viimeisteltyä.

Jag bodde i Sverige under 90-talet och jobbade redan då inom bokbranschen.

När hemlängtan till slut blev för stor efter 10 år i Malmö flyttade jag tillbaka till Finland och fick jobb på Akademiska bokhandeln. Jag hade samlat på mig så mycket böcker att jag var tvungen att åka över två gånger med lastbil. Det första flyttlasset bestod nämligen endast av böcker och mina kompisar som hjälpte till tyckte att jag var helt galen.

Yöpöytä on parasta lukea viimeistään nyt tyhjäksi kertyneistä kirjapinoista, sillä painokoneet ryskäävät ja osa uutuuksista on jo kirjakaupoissa. Käynnistyneestä kirjasyksystä on tulossa poikkeuksellisen kiinnostava.

Klassikot ovat mainiota lomalukemista. Ne tarjoavat kaunokirjallista laatua ja kantavat mukanaan menneitä elämäntapoja, unohdettuja muistoja, toisenlaisia arvoja ja nostalgiaa.

Jännityskirjallisuus on Suomessa tänä päivänä erittäin suosittua. Matti Yrjänä Joensuun ja Mauri Sariolan jalanjäljillä ovat jatkaneet lukuisat taitavat tekijät, joista moni on kirjoittanut itsensä pysyvästi suomalaisiin sydämiin ja isänpäivän lahjapaketteihin. Jännityskirjallisuuden kiistattomasta huippunimestä, englantilaisesta Agatha Christiestä huolimatta dekkarigenreä on perinteisesti ainakin Suomessa pidetty sangen miesvaltaisena: miespuoliset tekijät kirjoittavat mieslukijoille näitä (oletettavasti) kiinnostavista aiheista. 

Olen huvitellut viime päivinä lukemalla kustantajien kevään julkaisuluetteloita. Olen ollut mielestäni kriittinen ja valikoiva, mutta silti lukulistalleni on ilmestynyt jo viitisenkymmentä pakollista uutuutta. Mitä ihmettä?

Lukeminen vähenee! Kukaan ei enää jaksa syventyä kirjaan! Näitä parahduksia saa kuulla kirja-alalta tuon tuosta. Hätä tuntuu hassulta, kun kirjautuu erilaisten lukuhaasteiden sivuille netissä. Siellä lukijat puhuvat päivästä toiseen lukemisesta, kirjoista ja niiden sisällöstä innostuneessa hurmiossa.

En millään muista miltä tuntui oppia lukemaan. Oliko se yhtäkkinen huikaiseva välähdys, vai pikkuhiljaa tapahtunut luonnollinen jatkumo sille, että äiti, isä, isovanhemmat ja monet läheiseni olivat aina lukeneet minulle ääneen? Kirjat ovat joka tapauksessa aina olleet elämässäni.

Elämäkerrat ja muistelmat ovat mukava kirjallisuudenlaji. Kaunokirjallisesti vähän huonompikin teos käy lukijalle, jos kohdehenkilö tai aikakausi kiinnostaa.

Pitkään käytössä kestävä arvokynä on klassinen lahja esimerkiksi koulunsa päättävälle ylioppilaalle. Tässä esittelemme osan kuulakärki-, roller- ja mustekynistämme. Kynien saatavuus voi vaihdella myymälöittäin. Tule tutustumaan tuotteisiin ja kysy henkilökunnaltamme lisää! Autamme mielellämme.