Minun lapsuuden kesämuistoihini kuuluvat uintiretkien, auringonpaisteen ja ahomansikoiden tuoksun ohella olennaisena osana myös lukumuistot ja ennen kaikkea lukupaikat. 

Päivät pitenevät, ja kevät kolkuttelee jo ovella. Tiedossa saattaa olla mukavia perhejuhlia ensi kesäksi, ja jos olet oikein onnekas, pääset järjestämään sellaisia itse! Tästä blogipostauksestani saat ideoita ja vinkkejä juhlien suunnitteluun kirjakaupan näkökulmasta — mitä kaikkea mukavaa voit meiltä löytää ja hyödyntää juhlien järjestämisessä, olivatpa kyseessä sitten häät, ristiäiset tai vaikkapa ylioppilasjuhlat. Tästä postauksesta vinkkejä saavat etenkin häitä suunnittelevat parit.

Lastenkirjaosastolla työskennellessään törmää usein ikäkysymyksiin, esim: ”Mitä 10 -vuotiaat nykyään lukevat”, tai: ”Onko tämä kirja sopiva tokaluokkaiselle?”

Jos et ole lukenut kunnolla Aleksis Kiven ”Seitsemää veljestä”, niin tee se huviksesi nyt. Numerologisesti erityisenä päivänä 02.02.2020 tulee kuluneeksi 150 vuotta teoksen ensimmäisestä julkaisusta, ja siksi Kiveä juhlitaan vuoden mittaan ainakin kirjallisuuspiireissä. Onhan Kiven klassikon yhtenä teemana lukutaidon merkitys.

Vuoden kirjat ovat ilmestyneet, ja nyt on aika miettiä hankintoja. Kirjalahjat ovat vaivattomia, jos tuntee lahjansaajan maun. Itse rakastan sitä, että kirjailija yllättää lukijan jollain tasolla.

Toimittajat ovat maailman sivu kirjoittaneet kirjallisuutta, ja mikäpäs siinä. Ovathan he kirjoittamisen ammattilaisia. Hyviä aiheita ja kiinnostavia ihmiskohtaloita tulee toimittajan eteen joka päivä. Pääseehän toimittaja kurkkimaan kulissien taakse ja haastattelemaan alansa huippuasiantuntijoita ihan työn puolesta.

Ei ole kauaakaan siitä, kun myydyimpien kirjojen listan kärjessä oli aina kolmikko Laila Hietamies, Arto Paasilinna ja Kalle Päätalo. Sitten kärkeen kiilasi myös Ilkka Remes. Remes on bestselleristi edelleen, mutta kärki on muuten kovasti laventunut. Kotimaista kirjallisuutta ei todellakaan voi laittaa yhteen muottiin.

Muistikirja: pehmeät tai kovat kannet, nippu valkoista paperia, viivat/ruudut/paljaat sivut ja siinä se, mikä tahansa nuo kriteerit täyttävä käy. (?) Ehei, ei alkuunkaan! Ei ainakaan kaltaiselleni muistikirjahullulle.

För bokälskare är hösten en intensiv tid, laddad till bristningsgränsen på titlar att bli nyfiken på. Samtidigt kan överflödet av intressanta nyheter också ha motsatt effekt, själv kan jag ibland till och med känna matthet inför mängden nya böcker. Då gäller det att minnas att man inte behöver läsa, eller gilla, allt, utan att man med fördel kan fokusera på de böcker man spontant känner pepp inför.

Usein kirjan henki tiivistyy kanteen. Tai jo ensimmäisestä virkkeestä tietää rakastuvansa kirjan maailmaan niin, että ikävä tulee, kun kääntää viimeisiä sivuja. Toisinaan käy päinvastoin. Ulkoasu ei paljasta mitään, ja kirjan saattaa jättää lukemattakin.