Heinäkuu on mainio suvanto kustannusalalla. Kun kirjoja ei juuri julkaista, ehtii lukea myös edellissesongin lukematta jääneitä teoksia.

Tällainen erinomainen löytö viime syksyltä on Annastiina Heikkilän ”Bibistä burkiniin: Totuuksia ranskatar-myytin takaa”.

Kesällä on aikaa lukea monipuolisesti. Pidempää ja lyhyempää, hyvin sulavaa sekä tarkempaa pohdiskelua vaativaa. Mutta lomalla ei kannata lukea väkisin. Parempi on nautiskella ja heittää kirja syrjään, jos juuri se ei satu kiinnostamaan. Kyllä maailmassa hyviä kirjoja riittää. Ja välipalat kannattaa ehdottomasti muistaa.

Suurin osa elämästämme on arkea, mutta harvemmin se on kirjallisuudessa pääteemana. Kukapa jaksaisikaan lukea tasapaksua ”töihinkauppaankotiintöihinkauppaankotiin”-toistoa. Kirjallisuuteen sopivat elämän huipentumat: kriisit, käänteet, kohokohdat, tienhaarat, virstanpylväät ja risteykset. Laimea arki siivotaan pois.

Joitakin vuosia sitten, kun hätyyttelin nuorimmaistani pistämään kirjan pois ja käymään nukkumaan, protestoi hän: ”Miksi ei joskus voisi lukea niin kauan kuin haluaa, vaikka koko yön?” Niin, miksi ihmeessä ei voisi, mietti äiti, joka itsekin oli yhden jos toisenkin valoisan kesäyön – ja aika monta pimeää talviyötäkin – viettänyt kirjojen parissa.

Pääsiäisen seutu on otollista aikaa hiljentyä, ja sen voi tietenkin mainiosti tehdä myös kirjallisuuden avulla. Esimerkiksi Pirkko Saision ja Joel Haahtelan uutuudet sopivat rauhoittumiseen hyvin.

Aivan ihmeellistä, miten paljon hyviä kirjoja meidän pienellä kielialueellamme julkaistaan vuoden ympäri. Ennen vanhaan kevään uutuudet olivat lähinnä harrastekirjoja, mutta nykyään lukijoita hemmotellaan kiinnostavalla kirjallisuudella myös sesongin ulkopuolella.

Idag träder vi in i den första vårmånaden mars. Torra gator, återvinning och mer ljudböcker i Svenskfinland. Vilka är vårens mest spännande boksläpp och evenemang?

Joskus jotain kirjaa hehkutetaan niin perusteellisesti, että kaiken järjen vastaisesti jätän sen lukematta. Olen saanut teoksesta ikään kuin tarpeekseni ennen kuin olen itse edes tarttunut siihen. Pelkään myös, ettei se ole ”niiiiin” hyvä kuin sanotaan.

Tunnustan heti alkuun: olen täysverinen karttahullu. Saatan makoilla sohvalla pitkät tovit tutkailemassa eri kaupunkien karttoja ja harmittelen, ettei kodissani ole enempää seinätilaa niin karttajulisteille kuin palapelikartoillekin.

Sociala medier är ett virus som genomsyrar världen. Till min vardag hör att samtidigt älska/hata samtalet om litteratur som förs online.