Akateeminen Kirjakauppa - sivistystä (ja viihdettä) vuodesta 1893!

Kun seuraavan kerran astut sisään Akateemiseen Kirjakauppaan, vedä hetki henkeä ja katsahda ympärillesi: olet osa hienoa kulttuuurista jatkumoa. Lukeminen on aina ollut suomalaisille rakas harrastus; oma kieli oli alusta alkaen, suurvaltojen kurimuksessa, tärkeä osa identiteettiä ja portti sivistykseen ja uusiin maailmoihin. Tämä oli myös Alvar Renqvistin ja Gösta Brandersin visio heidän avatessaan Akateemisen Kirjakaupan Helsingin Aleksanterinkadulle 124 vuotta sitten. Heille tärkeää ei ollut pelkästään kannattava liiketoiminta, vaan myös sivistyksen vaaliminen ja monipuolisen kirjallisuuden tuominen ihmisten ulottuville. Tämä toiminta-ajatus kantaa vielä tänäkin päivänä ja vaikka tanner onkin välillä tärähdellyt, Akateeminen Kirjakauppa on edelleen ajan peili ja kirjanystävien kohtaamispaikka, sekä kivijalkamyymälöissä että verkossa.


Kuva Akateemisesta 1920-luvulta.

Näillä sanoilla tervetuloa viettämään kanssamme Akateemisen Kirjakaupan historiamaanantaita! Esittelemme teille sekä Akateemisen Kirjakaupan varhaishistoriaa että sattumuksia menneiltä vuosilta niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin silmin nähtynä. Kuka joi viskiä ja poltti tupakkaa signeeratessaan Turun Kirjojen Yössä ja kuka liihotteli joutsenena pingviiniosastolla Helsingin Akateemisessa? Muunmuassa näihin kiperiin kysymyksiin vastaa historiamaanantai-osiomme eli pysythän kuulolla, rakas lukija!

Henkilökunnan silmin

Tulin Akateemiseen Kirjakauppaan töihin elokuussa 2003. Muistan, kuinka ensimmäistä kertaa puin ylleni myyjän asun, joka koostui vaaleansinisestä puserosta, tummansinisestä liivistä ja suorista housuista. Huivi vielä kaulan ympärille ja voilà! Kävin jo melkein oikeasta kirjakauppiaasta hienossa univormussani. Myymälään päästyäni tunsin pakokauhunsekaista ylpeyttä asemastani: täällä sitä ollaan töissä Akateemisessa Kirjakaupassa! Asiakkaiden palvelu onnistui kohtalaisesti: myin iltapäivälehtiä (kassan käyttö onnistui), tilasin asiakkaalle puuttuvan matkaoppaan (osasin käyttää tietojärjestelmääkin!), mutta sitten tuli tenkkapoo: miesasiakas saapui tiskille ja kysyi, olisiko meillä kirjaa, joka sisältäisi toisen maailmansodan aikaisten taistelulaivojen pohjapiirustuksia. Taisin siinä sitten kädet vapisten soittaa Helsingin Akateemiseen ja pyytää heiltä neuvoa... enkä muista, löytyikö sellaista heiltäkään, vai neuvoiko kollega asiakasta lopulta kääntymään kirjaston puoleen. Mutta nuo taistelulaivat jäivät kyllä mieleen! En ole ihan varma, löytäisinkö vastaavaa kirjaa vieläkään, vaikka libristinkin natsat roikkuvat jo rintapielessä.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelulaiva

Pia, Turun Akateeminen Kirjakauppa

_______________________


Akateemisen kirjakaupan historiaa, osa 1.

Kirjakauppatoiminnan ensiaskeleet Suomessa

Suomen ensimmäisenä kirjakauppana pidetään ruotsalaisen papin Magnus Swederuksen 1770-luvulla perustamaa pientä putiikkia Turussa. Se sijaitsi Aurajoen sillan keskiarkulla ja oli auki tunnin päivässä. Vuonna 1819 perustettiin kirjakauppa Kuopioon, ja vuosisadan puoleenväliin mennessä niitä oli jo lähes kaikissa Suomen silloisissa kaupungeissa, vaikkakin kirjapainotuotteiden määrä oli edelleen melko vähäinen.

1800-luvulla Suomen kirjakauppatoiminnan keskuksena voidaan kuitenkin pitää Porvoota. Kaupunki oli sekä vilkas kauppakaupunki että kirkollinen keskuspaikka, ja sinne perustettiin myös kirjapaino vuonna 1829. Porvoon maantieteelliset olot olivat ihanteelliset aikakausi huomioiden, sillä Helsinki oli vielä liian pikkukaupunki ja Turku taas turhan syrjässä. Huonot kulkuyhteydet kautta maan vaikuttivat siihen, että esimerkiksi Viipurissa painettu kirja löysi harvoin tiensä Turkuun asti. Myös postimaksut olivat kalliita. Vuosina 1839-1866 toiminut Öhmanin kirjakauppa Porvoossa oli suuri askel suomalaiselle sivistyselämälle, ja se toimi myös tietynlaisena esikuvana tuleville alan liikkeille.

Akateemisen Kirjakaupan synty
 
Helsinkiin alettiin ajan oloon kaivata kirjakauppaa, joka ottaisi huolehtiakseen suomenkielisestä kirjallisuudesta ja suomenkielisestä asiakaspiiristä. Kaupungissa kyllä toimi tällöin ainakin kaksi liikettä, maineikkaat Edlundin ja Waseniuksen kirjakaupat, mutta niitä pidettiin ruotsinkielisten kauppoina. Tähän tarpeeseen vastasi vuonna 1880 perustettu Wickström & Co., josta tuli suomenkielisten ja -mielisten "oma" kirjakauppa ja kohtaamispaikka.

Kun Wickström & Co. ajautui vuonna 1893 taloudellisiin vaikeuksiin, ehdotti sen rahoittaja, seminaarinlehtori K.G. Göös, että kustannusyhtiö Otava ottaisi kaupan haltuunsa ja jatkaisi sen toimintaa. Koska 1880- ja 1890-lukujen taitteessa olivat syntyneet sellaiset suomenkieliset liikeyritykset kuin Kansallis-Osake-Pankki, Päivälehti, henkivakuutusyhtiö Suomi, palovakuutusyhtiö Pohjola ja juurikin kustannusyhtiö Otava, oli ehdotonta, että kaupungissa jatkaisi myös kunnollinen suomenkielinen kirjakauppa. Otavan tuore toimitusjohtaja Alvar Renqvist näki tilanteessa potentiaalia, ja näin perustettiin yhtiö, joka otti haltuunsa Wickströmin varaston ja liiketilan ja jatkoi liikettä nimellä O.Y. Akateeminen Kirjakauppa - A.B. Akademiska Bokhandeln. Virallisesti Akateeminen avautui yleisölle heinäkuun 18. päivänä vuonna 1893.


Ensimmäinen Akateemisen Kirjakaupan myymälä sijaitsi Aleksanterinkatu 9:ssä.



Gösta Branders ja Alvar Renqvist Akateemisen myymälässä Aleksanterinkatu 9:ssä.


Vaikka Akateemisen synty näin ollen liittyy läheisesti suomalaisuusliikkeeseen, sen tärkein päämäärä ei ole koskaan ollut työskennellä vain maan toisen kieliryhmän hyväksi vaan palvella tasapuolisesti niin koko suuren yleisön kuin tutkijoidenkin tarpeita, sekä luoda yhteyksiä kotimaisten toimijoiden ohella myös ulkomaiden kirjamarkkinoihin.  

Lähteet:
Hirn, Yrjö: Akateeminen Kirjakauppa 1893-1943. Helsinki 1961.
Kohtaamispaikkana Akateeminen. Träffpunkt i Akademen. Jyväskylä 1993.

Henkilökunnan silmin

Sinä päivänä kaikki oli mennyt pieleen. En muista enää lainkaan miksi, mutta olin ehtinyt saada haukkuja puolin ja toisin sen päivän aikana. Fiilikseni ei ollut paras mahdollinen, kun tervehdin pyörätuolissa istuvaa nuorta miestä. Hän kyseli kirjoja, jotka sijaitsivat rampin puolivälissä, siis hankalassa paikassa pyörätuolia ajatellen. Sanoin hänelle, että voisin hakea hänelle muutaman hyvän vaihtoehdon, jos hän odottaisi paikoillaan. Hyvin nopeasti pääsimmekin yhteisymmärrykseen kirjoista ja totesimme yhdessä, että nämä ne olivat. Sitten tuli se hohtohetki: Nuori mies totesi, että sinä olet enkeli ja pelastit päiväni. Siihen mennessä olin tuntenut itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi ja yhtäkkiä päädyinkin enkeliksi. Suu varmaan korvasta korvaan hymyssä sanoin miehelle, että niin pelastit sinäkin minun päiväni. Tästä on aikaa kohta 20 vuotta ja vieläkin kohtaaminen lämmittää mieltäni!

Asiakkaan kiitos on kyllä suuri syy siihen, miksi myyntilattialla viihtyy niin hyvin :)

Päivi - tämän tapahtuman aikaan Turun Akateemisen tiiminvetäjä, sittemmin myyntipäällikkö 2002-2011.

_______________________


Akateemisen Kirjakaupan historiaa, osa 2.

Ensimmäinen Akateeminen Aleksanterinkatu 9:ssä

Nykyisiin, suoranaisiin kirjapalatseihin verrattuna Aleksanterinkatu 9:ssä sijaitseva liike oli vain vähäinen murju. Mutta omana aikanaan se oli suuri ja uhkea! Itse puutalo oli tosin vanha, eikä Wickströmin konkurssipesän ensisijaisiin intresseihin ollut juuri kuulunut liikkeen kunnosta huolehtiminen, mutta tuore toimitusjohtaja Alvar Renqvist ja hänen aisaparinsa Gösta Branders pistivät tuulemaan. He renoveerasivat huoneiston uuteen uskoon ja uudistivat myös sisustuksen kirjakaupan arvolle sopivaksi.

Näyttelypöytiä ensimmäisessä Akateemisessa oli neljä kappaletta. Niistä kolme oli varattu kirjoille, ja yksi kirjoitus- ja paperitavaralle. 1890-luvulla kaikki Helsingin kirjakauppiaat olivat samalla paperikauppoja, tienestit kun näistä myyntiartikkeleista olivat takuuvarmat. Viides pöydistä oli myyntitiski, ja löytyipä myymälästä vielä erikseen konttoripulpetti, josta käsin jommallakummalla johtajalla oli tapana valvoa työtä tai ottaa itse osaa siihen. Etenkin kirjamarkkinoiden huippukausina, syyskuussa ja joulun aikaan, oli myös johtoportaan käärittävä hihat ja asetuttava kauppa-apulaistensa avuksi myyntipöytien taakse. Gösta Brandersille tämä oletettavasti sopi, sillä aikalaiset kuvaavat häntä melkoiseksi "työkiihkoilijaksi", eikä Renqvistkään hänestä juuri jälkeen jäänyt, hänhän johti tällöin sekä Akateemista että kustannusyhtiö Otavaa. Heti ensimmäinen syksy olikin Alvar Renqvistille melkoinen voimainkoetus, sillä hän oli mennyt vielä naimisiin elokuun viimeisenä päivänä ja sai heti sen jälkeen olla myymässä koulukirjoja ja kirjoitusvihkoja myymälään ryntääville koululaislaumoille. Myymälän varsinainen henkilökunta koostui kassanhoitajasta, juoksupojasta ja kolmesta miespuolisesta myyjästä.

Puitteet olivat siis alussa vaatimattomat, mutta myymälässä alusta asti vallitseva avulias hyväntahtoisuuden ilmapiiri houkutteli kävijöitä astumaan sisään. Sangen suppeasta kirjavarastosta ei kuitenkaan vielä ollut vakituisten asiakkaiden houkuttimeksi. Sen laajentumista piti odottaman vielä muutamia vuosia.

Lähde: Hirn, Yrjö: Akateeminen Kirjakauppa 1893-1943. Helsinki 1961.

Henkilökunnan silmin
 
Tämä sattui kollegalle kymmenisen vuotta sitten. Hän oli järjestelemässä pokkarihyllyjä, kun tyylikäs naisasiakas yhytti hänet ja pyysi lukusuositusta hyvästä pokkarista. Kollega oli juuri lukenut Leena Landerin romaanin Tummien perhosten koti ja oli pitänyt siitä kovasti, joten päätyi suosittelemaan sitä. Asiakas hieman hämmentyi, mutta totesi sitten, että "en minä ehkä sitä... kun minä olen kirjoittanut sen." Asiakas oli Leena Lander.

Terveiset Lindalle ja Leenalle!


Pia, Turun Akateeminen

_______________________


Akateemisen Kirjakaupan historiaa, osa 3.

Rohkea visionääri Gösta Branders Akateemisen johtoon

Kahden vaativan toimen hoitaminen kävi Alvar Renqvistille ajan oloon raskaaksi. Vuonna 1897 hän myi osakkeensa liikekumppanilleen Gösta Brandersille, jolla oli alusta alkaen kunnianhimoa kehittää Akateemisesta eurooppalaisessakin mittakaavassa tasokas ja huomattava liikeyritys. Branders oli aiemmin käynyt Porvari- ja kauppakoulun ja työskennellyt ennen Akateemista parissakin kirjakaupassa, joten näkemystä häneltä löytyi. Kesäisin hän matkusti ulkomaille ja poimi sieltä ideoita Akateemisen kehittämiseksi.

Ja Akateeminen menestyi. Kahdeksan vuotta avaamisen jälkeen, vuonna 1901, se muutti suurempiin tiloihin Aleksanterinkatu 44:ään, mihin mahtui jo kymmenen myyntipöytää ja noin 1200 nidettä; suoranainen kirjavyöry, jossa riitti ihmeteltävää! Vähitellen myös vieraskielisen kirjallisuuden valikoima kasvoi ja loi myymälään kosmopoliittista henkeä, mikä ihastutti etenkin Helsingin Yliopiston väkeä.

Mutta sekään ei riittänyt yhä kasvavalle Akateemiselle. Vuonna 1910 oli jälleen edessä muutto, tällä kertaa takaisin kadun toiselle puolelle, upouuteen kiinteistöön Aleksanterinkatu 7:ään.  Sisustuksessa käytettiin muunmuassa afrikkalaista päärynäpuuta sekä huonekalujen jalustoissa ebenholtzia, upotuksina amaranttipuuta ja primaveraa. Prameiden puitteiden lisäksi nimekemäärätkin kasvoivat entisestään, joten käynti Akateemisessa vastasi lähestulkoon pientä ulkomaanmatkaa silloisille helsinkiläisille!


Julkisivu, Aleksanterinkatu 7. Vasemmalla puutalo, jossa sijaitsi ensimmäinen liiketila.


Katunäkymä Senaatintorin suuntaan.


Niteiden määrä oli jo huomattava.


Interiööriä.

Henkilökunnan silmin

Presidentin puoliso, rouva Sylvi Kekkonen oli aikoinaan Akateemisen monivuotinen kanta-asiakas. Hän oli sangen hiljainen ja huomaamaton, eikä pitänyt melua itsestään. "Täällä on Kekkosen nimellä tilattu..." hän pyysi vaatimattomasti. Kun hän osti pinon kirjoja ja myyjä kysyi, mihin ne sopisi toimittaa, Tamminiemeen vai Linnaan, Sylvi Kekkonen vastasi ettei tarvitse, että hänellä on mukanaan kaksi kassia, laitetaan niihin.

Kun Akateeminen muutti vuonna 1969 Kirjapalatsiin Esplanadille, Sylvi Kekkonen oli pyydetty lähes tuhatpäisen kutsuvierasjoukon kunniavieraaksi.


Rouva Sylvi Kekkonen saapumassa avajaisiin silloisen johtajan Eino E. Suolahden saattamana. Airueina Karl Kaiser ja Arvo Ollila.


Lähteet:
Hirn, Yrjö: Akateeminen Kirjakauppa 1893-1943. Helsinki 1961.
Kohtaamispaikkana Akateeminen. Träffpunkt i Akademen. Jyväskylä 1993.

_______________________


Akateemisen Kirjakaupan historiaa, osa 4.

Aleksanterinkatu 7:n aikaa

Muutto Aleksanterinkatu 7:ään merkitsi suurta askelta Akateemisen Kirjakaupan historiassa. Kirjoja kustannettiin kiihtyvää vauhtia, joten isompi liiketila tuli todelliseen tarpeeseen. Paperitavaran myynnistä oli juuri tilanpuutteen takia luovuttu jo aiemmin, ja nyt myös opetustarvikkeiden (kartat, opetustaulut, anatomiset mallit jne.)  myynti keskitettiin Koulutarpeiden Keskusliikkeeseen, jossa Akateeminen toimi suurosakkaana aina vuoteen 1928 asti.  Näin Akateeminen keskittyi kirjojen myyntiin ja siitä tulikin maan sekä koko Pohjolan merkittävin yritys alallaan. Vuotta aiemmin vararikon tehnyt maineikas Waseniuksen kirjakauppa siirtyi vuonna 1914 Akateemisen haltuun ja toimi sen haaraliikkeenä aina vuoteen 1969 saakka.


Aleksanterinkatu 7:n sisätilaa.


Myyntiä kertyi lisäksi myös nähtäväksi lähetettävistä kirjoista. Akateemisen hyviä ulkomaansuhteita pääsivät hyödyntämään pikkukaupunkien kirjakaupat, jotka tekivät mielellään ulkolaiset tilauksensa Akateemisen välityksellä. Ensimmäiset myyntiartikkelit olivat muotilehtiä ja kevyehköjä romaanisarjoja. Muotilehdistä ylivoimaisesti suosituin oli Revue des Modes, sillä sen mukana sai valmiita leikkuukaavoja.

Tämä kirjakauppiaiden kanssa käyty kauppa laajeni laajenemistaan ja pian perustettiinkin Akateemisen Kirjakaupan jälleenmyyntiosasto.

Johtoportaassa muutoksen tuulia

Ensimmäisen maailmansodan vuosina johtaja Gösta Brandersia kalvoi huoli Akateemisen tulevaisuudesta. Hän päätyi vuonna 1917 myymään osakkeensa konsuli Victor Hovingille, joka kuitenkin tunsi olevansa liian kokematon Akateemisen johtajaksi. Käytännössä liikettä hoiti edelleen Branders työtovereidensa Johannes Pettayn ja Väinö Luoman kanssa. Hoving muutti sittemmin Ruotsiin, mutta halusi kuitenkin pitää kirjakauppansa, koska luotti ammattitaitoiseen kolmikkoonsa. Asiakkaat eivät kuitenkaan katsoneet hyvällä sitä, että Ruotsiin muuttanut mies piti kirjakauppaa omistuksessaan, ja jotkut uhkasivat jopa ostaa kirjansa kokonaan toisista kirjakaupoista. Tämä johti siihen, että Hoving katsoi parhaaksi luopua omistusoikeudestaan ja myi osakkeensa Brandersille, Pettaylle ja Luomalle vuonna 1919.

Vuonna 1928 alettiin tavaratalo Stockmannilla pohtia, eikö silläkin pitäisi, eurooppalaiseen tyyliin, olla oma kirjaosastonsa. Eikö olisikin kätevää ostaa valmis kirjakauppa?

Henkilökunnan silmin

Lofoottien arvoitus

Tunnustan. Maantiede ei ollut vahva puoleni nuorena myyjänä Turun Akassa 80-luvulla. Vuosikausia luulin Belfastin olevan Turkissa, koska se kuulosti siltä. Noloa, mutta totta.

Aihealueita tässä upouudessa kirjakaupassa oli (ja on vieläkin) laidasta laitaan: historiasta tekniikkaan, ekonomiasta lääketieteeseen ja saamen kielen oppikirjoista lasten runokirjoihin. Yksi asiakas voi kysyä yksityisyrityksen perustamisen haasteista, seuraava sisällissotien merkityksestä kansan identiteetin kehittymisessä, kolmas rintamamiestalojen kunnostamisesta ja neljäs ekspressionismista Ranskan maalaustaiteessa. Piti tietää vähän kaikesta, vähintään mistä aihealueesta hakea tietoa. Nuoren tytön polvet tutisivat usein, vaikka yritin kuinka näyttää vakuuttavalta.

Eteeni putkahti miesasiakas joka kysyi onko meillä mitään Lofooteista. En ollut koskaan kuullut moisesta ja yritin kuumeisesti päätellä mistä on kyse. Lofootit? lofootit... lo - foot...foot? (tässä kohtaa kuvittelin mielessäni kyseessä olevan lähinnä jonkinlainen tuhatjalkaisen oloinen ötökkä...) Kävelin epämääräisesti biologian hyllyn eteen samalla villisti miettien vihjeitä. Ohi käveli kollegani, jolta kysyin muistaako hän aiheesta jotain...? Kollegani katsoi minua, muisti akilleen kantapääni, räjähti nauramaan - ja vei asiakkaan oikean hyllyn luo.

Tämä työ on siitä antoisa, että joka ikinen päivä oppii jotain uutta jostain aiheesta. Aineisto on loputon.

Tuo oli se päivä jolloin minä opin mitä Lofootit ovat.


Maija, Turun Akateeminen

_______________________


Akateemisen Kirjakaupan historiaa, osa 5.

Akateemisen ja Stockmannin yhteiselo alkaa

Stockmannilla tiedettiin, että Akateeminen Kirjakauppa menestyi. Vetoa tunnettiin myös Akateemisessa, ja vuonna 1929 omistajat Gösta Branders, Väinö Luoma ja Johannes Pettay tarjosivat kauppaansa tavaratalolle. Neuvottelut sujuivat hyvin: pääehtona oli se, että Akateemisen nimi säilyisi Stockmannin sisällä. Kauppakirja allekirjoitettiin vuoden 1930 alussa, ja vanhat omistajat jatkoivat kaikki työtään kirjakaupan palveluksessa. Tosin Branders luopui jo saman vuoden lopulla paikastaan, jolloin vetovastuun otti Stockmannin toimitusjohtaja Arthur Söderholm. Kauppaan sisällytettiin myös Akateemisen sisaryhtiö Waseniuksen Kirjakauppa. Näin muutti Akateeminen tavaratalon suojiin Aleksanterinkatu 52:een, ja jälleen kääntyi uusi sivu Akateemisen Kirjakaupan tarinassa.

Muutosvastarintaa

Kaikki kanta-asiakkaat eivät kaupasta olleet mielissään. Pelättiin, että kirjakaupasta katoaa muuton myötä sen ainutlaatuinen henki. Jotkut ilmoittivat, etteivät he "ruotsalaisten puotiin" tule vaan menevät tästä lähtien Suomalaiseen Kirjakauppaan (perustettu vuonna 1912), mutta vähitellen he palasivat tuttujen myyjien luo. Uuden aikakauden erinomainen alku tyssähti kuitenkin laman iskiessä ja ostovoiman vähentyessä, ja vasta 1930-luvun puolenvälin mittaan aallonpohja oli sivuutettu. Näinä ankarina vuosina liikkeen johtajat saattoivat todella onnitella itseään siitä, että Akateemisesta Kirjakaupasta oli tullut Stockmannin yhtiökumppani.


Akateemisen Kirjakaupan myymälä tavaratalossa vuonna 1930. Kuva: Stockmann-museo.


Lähteet:
Hirn, Yrjö: Akateeminen Kirjakauppa 1893-1943. Helsinki 1961.
Kohtaamispaikkana Akateeminen. Träffpunkt i Akademen. Jyväskylä 1993.


Henkilökunnan silmin

 
Tove Jansson vieraili Turun Akateemisessa!

1990-luvun alkupuolella Turun Akateemista kohtasi melkoinen onnenpotku, kun Taiteiden Yön vieraaksi saapui itse Tove Jansson. Sana oli kiirinyt, ja h-hetkellä myymälässä oli valtaisa ruuhka signeerausjonon kiemurrellessa koko Akateemisen ympäri pitkälle Stockmannin puolelle saakka. (Akateeminen sijaitsi tuolloin nykyisen vaatemyymälä Zaran paikalla.) Ennen Toven vierailua kustantamosta oltiin ilmoitettu hänen toivovan kurkunkostukkeekseen tiettyä viskimerkkiä, ja silloinen myyntipäällikkömme kävi tottakai sitä Alkosta hänelle hakemassa. Tove Janssonilta ei tuona syksynä ilmestynyt uutuuskirjaa, joten asiakkailla oli lupa tuoda signeerattavaksi myös omia aarteitaan kirjahyllyjensä kätköistä. Ja niitä riitti! Tove signeerasi, siemaili viskiä ja poltti tupakkaa ja ihmiset jonottivat hartaasti. Kahden tunnin kuluttua jono oli pakko pistää poikki, mutta ilman nimikirjoitusta jääneet saivat kuitenkin jättää kirjansa myymälään, josta ne lähetettiin Tovelle kotiin signeerausta varten. Kirjoja kertyi vajaat kolme häkillistä, ja Tove signeerasi niistä myöhemmin jokaisen.

Kirjaihmiselle Tove Janssonin vierailu oli unohtumaton ja jollain tapaa jopa uskonnollinen kokemus.

Kaisa, Turun Akateeminen (ylöskirjasi Pia)


 Tove Jansson Turun Akateemisessa 1990-luvun alussa.

_______________________


Akateemisen Kirjakaupan historiaa, osa 6.

Sodan vuodet

Etuja Stockmannin kanta-asiakkaille

Tutustu ajankohtaiseen kirjauutuuteen

Akateemisen lahjakortti